Kevättä odotellessa

Säiden vaihtelu näkyy hyvin tässä Kymijoen sillalta otetussa kuvassa.

Normaaleita talvia ei ilmeisesti ole enää olemassakaan, ei ainakaan täällä etelärannikolla. Kuluneelle talvelle on ollut tyypillistä ensin noin viikon mittainen suojajakso, minkä aikana lähes kaikki aikaisemmin satanut lumi on sulanut ja maa on paljastunut ruohonkorsia myöten. Tätä on seurannut tyypillisesti parin päivän reilu lumisade, jonka ansioista hiihtokelit ovat hetkeksi palanneet. Lumisateen jälkeen on tyypillisesti pakastanut pari vuorokautta ja sitten taivaalta onkin vaihteeksi tullut silkkaa vettä. Muutama päivä aikaisemmin satanut lumi on sulanut ja sama sykli on alkanut taas uudelleen.

Monot ovat viime aikoina olleet useammin
kiinni luistimissa kuin suksissa

Tänä talvena kunnon ylläpitäminen onkin tarjonnut haasteita. Altistun työssäni niin paljon metelille ja hälylle, että tahdon viettää vapaa-aikaani ulkona luonnon rauhassa. Olosuhteiden takia hiihtokilometrit ovat yrityksestäni huolimatta jääneet pariin sataan. Naapurikaupungin matkaluistelurata on kuitenkin tarjonnut osittaisen pelastuksen. Viikonloppuisin sinne on yleensä lähtenyt autolastillinen kotkalaisia melojia. Luistelukilometrejä onkin nyt kertynyt reilusti hiihtokilometrejä enemmän. Itse asiassa  luistelu on tuntunut niin mukavalta, että ensi syksynä täytyy varmasti hankkiutua Skrinnareiden tulokaskurssille. Tällä tavoin luisteluharrastusta voisi turvallisesti laajentaa auratuilta radoilta luonnonjäiden suuntaan. Retkiluistelu vaikuttaakin kuuluvan melko monen melojan talviaktiviteetteihin.

 Keltainen muovikajakki on taas siirretty mökiltä vajalle kevättä odottamaan

Joulun tienoilla suunnittelin, että kävisin melomassa vuoden jokaisena kuukautena. Tämä haave romuttui kuitenkin heti alkuunsa jo helmikuussa. Meri oli jäässä eikä melontakelejä tullut. Onneksi olen kuitenkin päässyt vesille uimahallin viikoittaisissa allasharjoituksissa. Joulukuun alusta alkaen uimahalliin on perjantai-iltaisin kokoontunut tyypillisesti lähes parikymmentä innokasta melojaa taitojaan hiomaan.

Varsinainen melontakausi on viime vuosina tyypillisesti päässyt alkuun jäiden sulamisen myötä maaliskuun puolivälin paikkeilla. Hiihtolomaviikolla hain muovikajakkini valmiiksi vajalle tätä riemullista hetkeä odottamaan. Tällä hetkellä vaikuttaa vahvasti siltä, että hiihtokausi täällä etelässä alkaa olla ohi, ellei sitten tulevaksi viikoksi ennustettu lumisade tarjoa viime hetken pelastusta tilanteeseen. Luistelemaan saattaa kyllä vielä päästä. Korkealta näkötornista katsottuna avovesi kimmeltää kuulemma jo saarten takana, vajarannassa jääpeite näyttää kuitenkin vielä huolestuttavan paksulta. Menee varmasti ainakin pari viikkoa ennen kuin jää on sulanut niin paljon, että kajakilla mahtuu sekaan. Kevättä kohti kuitenkin vääjäämättä mennään. Tätä kirjoittaessa on sunnuntaiaamu, ulkona on kuusi astetta pakkasta ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Minä laitan ulkoiluvaatteet päälle ja lähden ulos lataamaan akkuja tavalla tai toisella. Kyllä se kevät vielä koittaa!
 

Paitsi mereltä, jäätä löytyi myös kajakkiin unohtuneesta vesipullosta.