Lehmässä lenkillä

Pääsiäisaamuna aikaisin aurinko tanssii ja nauraa...

Lehmä on saari Kotkan eteläpuolella. Siellä mm. Junnu Vainion kerrotaan viettäneen seurueineen aikoinaan railakasta leirielämää. Jotkut hänen laulujensa sanoituksistakin ovat oletettavasti syntyneet tämän saaren rannoilla. Pääsiäisaamun ihanteellisessa kelissä puolisen tusinaa melojaa pakkaili kajakkejaan Metsolan vajan edustalla suunnistaakseen kohti näitä eteläisiä laulumaita. Kysymys ei tällä kertaa ollut sen enempää pääsiäishartaudesta, Junnun muiston vaalimisesta kuin runonlaulannastakaan vaan yksinkertaisesti mukavasta päiväretkestä.

Aasilla oli porkkana kepin nenässä, minulla omena kajakin keulassa

Pienen viivästyksen jälkeen pääsimme matkaan. Katariinanniemen edustalla liittyi yksi ja kotvan kuluttua vielä toinenkin Mansikkalahdesta lähtenyt meloja seuraamme. Tuuli puhalteli leppoisasti lounaasta ja ilma oli kesäisen lämmin. Tuttu purjevene tuli vastaan pursiseuran saarikohteesta Pitkäluodosta palatessaan. Melonta sujui mukavasti auringon paistaessa suoraan keulasta. Fiilis ei olisi voinut olla enää parempi.

Oiva taukopaikka

Antti tiesi mainion laguunin saaren lounaisrannalta Lellerinsalmesta. Tänne rantauduimme evästaukoa pitämään. Keskipäivän auringosta nauttiessamme tauko venähti huomaamatta liki parituntiseksi. Rannalla oli niin lämmin, että siellä tarkeni jopa paitahihasillaan. Makkarat käristyivät nuotiolla ja eväät maistuivat kuin Viisikolle vanhoissa Enid Blytonin nuortenkirjoissa.

Lenkki lämpenee nuotiolla

Kotimatkalla kiersimme saaren eteläkärjen ympäri. Kotkalaisten kuuluisassa kesänviettopaikassa Lehmän montussa ei ollut vielä kuin yksi vene rannassa. Kesäaikana se on normaalisti tällaisella kelillä täpötäynnä. Ruuhkaa ei ollut merellä muutenkaan. Suurin osa meriläisistä sekä purjeveneistä makaa vielä tukevasti telakalla, monella on pressu edelleen päällä. Merelle ovat ehtineet melojien lisäksi lähinnä vasta kalastajat ja muutama helppohoitoinen perämoottori.

Paluumatkalla Lehmän pohjoiskärjessä

Saaren pohjoispäässä oli paluumatkalla pientä aallokkoa, joka toi mukavasti vaihtelua melontaan. Pikkuhiljaa mansikkalahtelaiset jättäytyivät kyydistä ja loppujoukko suuntasi takaisin Metsolaan. Rantaan päästyämme alkoi heti seuraavan reissun suunnittelu. Mittaa tälle kevään ensimmäiselle päiväretkelle kertyi sopivat 22 kilometriä.

Onnistuneen reissun jälkeen kelpaa hymyillä