Ensimmäiset 500km

Heinäkuussa aloittaessani tuumailin, että kolmesataa olisi hyvä tavoite ensimmäiselle melontakaudelle, jonka arvelin päättyvän syyskuun puolivälissä pimeneviin iltoihin. Toisin kuitenkin kävi, vauhti parani, kilometrejä alkoi kertyä ja ruokahalu kasvoi syödessä. Hankkiessani kuivapuvun osin purjehdusta, osin melontaa palvelemaan, olin jo melko varma pystyväni melomaan viisisataa kilometriä ennen jäitä. Kiitos hyvän syksyn, tuo tavoite täyttyi jo 12. lokakuuta komeassa syyssäässä.

500km melottu

Vaikka hankinkin oman kajakin melko varhaisessa vaiheessa, olen pyrkinyt melomaan vaihtelevasti seurani Kotkan Melojien kalustolla tottuakseni erilaisiin välineisiin. Omaan hankintaani olen oikein tyytyväinen, se tarjoaa juuri sopivan yhdistelmän vakautta, ketteryyttä ja huolettomuutta. Ainoastaan istuimessa on toivomisen varaa. Joko en ole osannut säätää sitä oikein tai sitten takapuoleni on kyseiseen penkkiin väärän mallinen. Istuin on varsin leveä ja tasainen, olen kaventanut sitä reunoilta vaahtokumin palasilla paremman sivutuen saamiseksi. Jostain syystä toisinaan vajaa puolen tunnin melonnan jälkeen vasen jalkani alkaa hieman puutua. Tämä menee useimmiten ohi, mutta toisinaan asentoa täytyy vaihdella tiheästi, jotta ongelma helpottaa. Monessa seuramme kajakissa on hyvin minimaalinen säätöjä vailla oleva lasikuituistuin. Joissain se sopii mainiosti, eikä vastaavaa puutumista esiinny, toiset taas ovat korkeintaan välttäviä. Olen miettinyt mahdollisuutta vaihtaa hyväksi havaitun kaltainen kuppi-istuin oman laakean sohvani tilalle. Homma tuskin on erityisen suuri tai kalliskaan.

Artisan 2, eräs suosikeistani

Mieluisimmaksi melontaympäristöksi minulle on muodostunut aava meri. En viihdy kovin hyvin joella, missä näkyvyys on rajoitettu. Myöskään matalat kaislikot eivät tunnu houkuttelevilta. Toki kajakilla on mukava meloa rantojen läheisyydessä ja sellaisissa paikoissa, joihin veneellä ei helposti pääse. Parhaiten pääni kuitenkin tuntuu tuulettuvan merituulen voimasta, myös silmät ja sielu lepäävät aukeassa maisemassa. Olen melonut pääsääntöisesti yksin, joten olen pyrkinyt pitämään tolkun matkassa ja turvallisuuden mielessä. Siksi parhaat seikkailut ovatkin varmasti vasta edessä päin. Kilpavarustelun olen kuitenkin aloittanut hankkimalla edullisen kupoliteltan sekä kaivamalla vanhan jousiammuntakilpailuista voitetun Trangian naftaliinista.

Jokea paremmin olen viihtynyt merellä

Seurallani on kolme Artisan-kajakkia. Näistä kahdessa viihdyn mainiosti. Vanhimmassa punakantisessa on paras ja tukevin istuin, mutta se alkaa muuten olla jo elinkaarensa ehtoopuolella. Myös evä tuntuu jumiutuvan alituiseen. Valkoinen Artisan 2 on samantyyppinen, hyvin vakaa ja rauhallinen melottava. Sen istuin kuitenkin renklaa eikä vedä vertoja edelliselle. Moni tuntuu pitävän Artisaneja jäykkinä kampuloina, mutta minua hyvä suuntavakaus ei häiritse, pikemminkin päin vastoin. Näiden kajakkien suurin miinus on mielestäni päiväluukun puuttuminen. Se helpottaisi elämää kummasti. Kolmas kajakeista on Artisan Basic. Se vaikuttaa edellisiä korkeammalta ja huterammalta, ainakin tyhjänä. Aallokossa en sen kanssa oikein viihdy. Olisikin mukava tietää, mitä eroja eri Artisan mallien välillä oikein on. Tämä ainakin on samasta tuotenimestään huolimatta aivan erituntuinen kuin nuo kaksi muuta. Lisäksi vajassa näyttää olevan vielä yksityisomisteinen Artisan Millenium, joka ainakin perän muodon suhteen poikkeaa selvästi muista.

Kotikaupunkini maisemia vanhasta Artisanista katsottuna

Muita kokeilemiani kajakkeja on tekstin otsikkokuvassa näkyvä Golziana Marlin, joka tuntuu olevan monen melojan suosiossa. En ihmettele syytä. Kajakkiin saa Artisaneja mukavamman istuma-asennon hyvän selkänojan ja reisituen ansiosta. Istuma-aukko on myös paremmin muotoiltu ja Golzianassa on takana runsaasti tilaa päivätavaroille. Se on huomattavasti Artisania ketterämpi ja eloisampi, mutta silti aivan riittävän vakaa. Evää tosin joutuu säätämään useammin, sillä Golziana nousee hanakasti tuuleen. Toinen hyvin suosittu malli varsinkin naismelojien keskuudessa on Kajak Sport Viking. Tämä vaikuttaa minustakin oikein näppärältä ja mukavalta  vesikulkuneuvolta, mutta jalkatilaa voisi olla runsaammin. Nyt kyytiin mahtuu juuri ja juuri säätämällä jalkatuet aivan etummaiseen asentoon. Tuuma lisää ei olisi pahitteeksi, vaikka onnistuu toki melonta näinkin.

Edellä mainittujen lisäksi majamme hyllystä löytyy vielä mm. Kajak Sport Marlin, jossa, kuten parissa muussakin seuramme kajakissa, on aktiiviperäsin. En ole juurikaan melonut muilla kuin evällisillä malleilla, siksi en ole erityisen ihastunut tähänkään. Itse runkomuoto tuntuu kyllä mukavalta, vaikka ei olekaan erityisen ketterä. Peräsimen ansiosta Marlin toki kääntyy, mutta nyt hukkuu ajatus siitä, onko suurin syy suunnan muutokseen melojassa, olosuhteissa vai peräsimessä. En tahdo oikein saada tarkkaa kontrollia kajakkiin ja poljen pedaaleita kuten urkuharmonia. Nyt muuten vakaan tuntuinen kajakki ei kulje hetkeäkään suoraan. Tottumiskysymys varmasti tämäkin, mutta minulla ei ole erityistä tarvetta tai halua moiseen totutteluun ainakaan tässä vaiheessa. Tässä mallissa on edessä pieni, mutta näppärä luukku lähinnä pikkutavaroille.

Oma kajakkini tarjoaa sopivan yhdistelmän vakautta ja ketteryyttä

Olen melonut joko Kotkan tai Klamilan lähialueilla. Melontaretkeni ova olleet pääsääntöisesti parin- kolmen tunnin mittaisia 15 - 20 km pyrähdyksiä. Tyypillisesti olen melonut yksin mukanani hieman juotavaa ja joskus myös hieman evästä. Pidempiä taukoja olen harvoin pidellyt, joskus olen poikennut saaren rantaan nautiskelemaan kahvista, voileivistä ja maisemista. Varsinaiset retket antavat siis vielä odottaa itseään. Seuramme on toki järjestänyt useitakin mielenkiintoisia yhden tai parin yön retkiä, mutta ne ovat aina sattuneet purjehduskilpailujen kanssa samaan aikaan. Prioriteetti on siis ollut purjehduksessa. Mikäli seuraavana kesänä aikataulut menevät yhtä pahasti ristiin, täytyy sitten tyytyä retkeilemään vaikka itsekseen.

Aiemmin kesällä menohalujani hillitsi kokemuksen puute. Nyt, kun olisin valmis melomaan hieman etäämmällekin, alkaa päivä olla turhan lyhyt ja ilma sekä vesi turhan raikkaita. Parempi edetä pienin askelin ja jättää nälkää tulevaisuutta varten. Yksin meloessani mukanani olen aina pitänyt pumppua ja melakelluketta. Syksyn myötä lisääntyneet kalanpyydykset ovat saaneet minut lisäämään myös puukon varusteisiini. Anorakki, neopreenihanskat ja -jalkineet ovat purjehdustavaroita, samoin vesitiiviit sukat, jotka olen todennut hyvin käytännöllisiksi kevyiden tossujen kanssa. Muutaman kerran ilma ja jäähtyvä vesi ovat saaneet minut sonnustautumaan kuivapukuun. Märkäpuvulle en ole löytänyt käyttöä muualla kuin eskimoharjoituksissa. Seuraavaksi hankintalistalla on kevyt melonta-anorakki sekä nykyisiä liivejäni avonaisemmat, riittävillä taskuilla varustetut melontaliivit.

Lokakuussa kuivapuvussa