Miksi kirjoittelen näitä juttuja?

Olen aina pitänyt kirjoittamisesta. Toisinaan olen laatinut tekstejä pyynnöstä, useimmiten pyytämättä, joskus joitain niistä on eri yhteyksissä julkaistukin. Useimmiten kirjoitukseni ovat liittyneet harrastuksiin, joskus harvoin niillä on haluttu vaikuttaa. Tämä on nyt sadas tekstini tähän blogiin.

Ensimmäisessä kirjoituksessa kerroin, että melonta oli pyörinyt jo pitkään mielessäni, mutta en ollut saanut muilta harrastuksiltani aikaa sen aloittamiseksi. Jo vuosia olin seurannut netistä melontajuttuja ja lukenut siihen liittyvää kirjallisuutta. Oman vaikutuksensa oli tehnyt Antti Hanskin Merimelontaa-blogi, jossa kirjoittaja seikkailee kajakillaan Itäisellä Suomenlahdella avomerellä maisemissa, jotka minulle olivat tuttuja purjehduksen kautta. En ollut voinut kuvitellakaan, että joku saattaisi liikkua kajakilla niin kaukana merellä. Toinen vaikutuksen tehnyt blogi oli Pekka Lassilan Valokuvia vesiltä ja mailta. Siinä kirjoittaja esittelee hienosti koko harrastuksensa kaaren ja kehityksen haparoivista ensikokeiluista mittaviin meriretkiin ja esittelee välillä käyttämäänsä kalustoa. Molemmissa blogeissa valokuvilla on suuri merkitys tunnelmien välittäjänä.

Painetuista kirjoista suurimman jäljen oli jättänyt yleisteos Vesille kajakilla, jota olin lehteillyt ensi kertaa keskellä peltoja Forssan kirjastossa. Kaikilla näillä edellä mainituilla on varmaankin ollut oma osuutensa siihen, että ylipäätään tulin aloittaneeksi melontaharrastuksen.

.

Hankittuani kajakin, ajattelin hieman dokumentoida harrastukseni vaiheita. Mikäli joku saisi kirjoitusten innoittamana kipinän melaan tarttumisesta tai rohkaisua kurssille ilmoittautumisesta, olisin tietysti kovin mielissäni. Alun pitäen tarkoitukseni oli kirjoitella ainoastaan harvakseltaan ja esitellä lähinnä melonnan herättämiä ajatuksia ja tunnelmia. Nimi Melanvetoja viittaakin kynän sivallukseen. En ole missään vaiheessa halunnut ryhtyä esittämään minkäänlaista auktoriteettia, moiseen ei kokemuksenikaan riittäisi. Melko varhaisessa vaiheessa blogin sisältö alkoi muotoutua nykyiseen suuntaansa, hieman toisenlaiseksi mitä olin alun perin suunnitellut.

Innostuin melonnasta enemmän, mitä olin osannut aavistaakaan. Hullaannuin uusista maisemista ja opin nauttimaan myös rantojen läheisyydessä liikkumisesta, Ne avasivat minulle aivan uudenlaisen kokemuksen meriluonnosta. Halusin jakaa näitä kokemuksia ja aloin kirjoitella pikku retkistäni ja niiden herättämistä fiiliksistä varsin tiheästi. Toisin, kun purjehdusblogejani, en mainostanut näitä kirjoituksia kenellekään. Jossain vaiheessa Kotkan melojien sivulle ilmaantui linkki tähän blogiin. Pikkuhiljaa aloin saada viestejä puolitutuilta ja tuntemattomiltakin ihmisiltä, että he seuraavat kirjoituksiani. Tällainen kannusti jatkamaan.

Hieman myöhemmin huomasin, että kirjoitukset toimivat itse asiassa eräänlaisena päiväkirjana. Samoihin aikoihin vanha kamerani rikkoutui ja hankin tilalle uuden ja vesitiiviin. Aloin kantaa sitä liivini taskussa ja havaitsin, että se mukavasti rauhoitti melontarytmiä ja ohjasi katselemaan asioita hieman toisin silmin. Reissun jälkeen oli kiva purkaa muistikortti tietokoneelle. Kuvia katsellessa retkistä alkoi muotoutua tarinoita kuin itsestään. Huomasin, että oli mukava meloa sama lenkki vielä toiseen kertaan työpöydän ääressä. Talvi-iltaisin oli myös hauska lueskella vanhoja juttuja ja muistella edellisen kesän tapahtumia sekä suunnitella samalla tulevia.

Ottamani valokuvat toimivat siis kirjoitusvaiheessa muistin virkistäjinä ja valmiissa tarinassa tunnelman välittäjänä ja samalla ne auttavat jäsentämään tekstiä. Otokset syntyvät kajakissa istuen nopeasti näppäämällä. Usein niissä töröttää keula häiritsevästi keskellä. En ole halunnut yrittääkään panostaa kuvaamiseen näppäilyä enempää. Valokuvaus yksinään on niin vaativaa puuhaa, että se alkaisi helposti viemään huomiota itse melonnasta, mikäli sille tahtoisi antautua. Uskon näiden nopeasti näpättyjen heittolaukausten ajavan asiansa tällaisenaankin.

Melon varsin usein pieniä lenkkejä samoissa tutuissa maisemissa, jotka ainakin paikalliset lukijat varmasti helposti tunnistavat. Aina niistä tuntuu kuitenkin löytyvän uutta ihmeteltävää. Tekstejä on kesäaikaan syntynyt muutama kuukaudessa. Nykyisin uuden tarinan ilmestyttyä sivuilla vierailee yleensä satakunta katsojaa, tavallisena päivänä klikkauksia tulee ehkä kolmannes tästä. Suosituimmat tekstit ovat liittyneet kajakin valintaan ja melan valmistamiseen. Tähän mennessä kävijöitä on ollut jo yli 24 000.

Kirjoittelen näitä tekstejä rakkaudesta mereen, innostaakseni ihmisiä melomaan, jäsentääkseni omia ajatuksiani, taltioidakseni muistoja, välittääkseni luontokokemuksia, jakaakseni hyödylliseksi kokemiani vinkkejä ja käytänteitä ja olenpa joskus tainnut hieman setämäisesti sortua valistamaankin. Toivottavasti näistä on ollut jollekin lukijoista myös hyötyä tai huvia.