- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Kevätkiireitä

Avara maisema tekee hyvää kiireen keskellä.
Keulakannella kököttää merestä löytynyt jalkapallo.
Toukokuu on opetustyössä vuoden kiireisintä aikaa, kokeet pitää saada korjattua, arvioinnit suoritettua sekä kaikenlaiset projektit vietyä päätökseen. Kokouksia ja palavereja on enemmän kuin laki tai työehtosopimus sallii ja kevätjuhlatkin vaativat valmistelunsa. Tämän kaiken keskellä on hoidettava normaalit oppitunnit, vaikka takki alkaa olla tyhjä niin yleisöllä kuin esiintyjilläkin. Kun soppaan lisätään vielä aktiivinen järjestötoiminta, luottamustehtävät, lasten harrastukset, vanha omakotitalo, kesämökki ja pari vesillelaskua odottavaa venettä, alkaa jokakeväinen painajainen olla valmis. Aika ei riitä ja tekemättömien töiden lista kasvaa loputtoman tuntuiseksi. Ei ihme, että suvivirren jälkeen on aina parin viikon tyhjiö, minkä jälkeen energiaa alkaa pikku hiljaa löytyä aiemmin keväällä hoitamatta jääneiden tehtävien tekemiseen.

Vaikka hoppu onkin, nopeusrajoituksia on syytä noudattaa.
6km/h menee huomaamatta rikki kajakillakin ;)

Kantasatamassa on taas jokakeväiset isojen veneiden kokoontumisajot.
Hieman yllättäen lähimmän paatin perässä liehui yhdysvaltain lippu.
On itsestään selvä, että harrastustoiminta jää toukokuisessa hötäkässä vähemmälle. Kaiken tohinan keskellä on kuitenkin hyvä päästä silloin tällöin rentoutumaan ja tuulettamaan ajatuksia. Kajakkimelonta onkin tällaiseen mitä parhain lääke. Kiireistä huolimatta olen pyrkinyt käymään vesillä kerran viikossa. Kiitos vapun ja helatorstain, olen tässä joten kuten onnistunut. Kuluvan toukokuun aikana olen uittanut kajakkiani yhteensä neljä kertaa. Kovin pitkiä lenkkini eivät ole olleet, 15 - 20 km. Koskeen en ole joutanut vielä kertaakaan. Ilmat ovat tänä keväänä olleet hyvät ja niiden puolesta retkeilykin olisi onnistunut jo mainiosti. Työkiireiden alkaessa pikkuhiljaa helpottaa, on seuraava odottava projekti veneen kevätkunnostus. Eiköhän sen jälkeen jossain vaiheessa ala taas löytyä paremmin aikaa myös melontaharrastukselle.

Kotirantojen laituripaikat alkavat pikkuhiljaa täyttyä.
Oma purteni jököttää vielä tukevasti pukeilla.
Keväällä käsiini sattui lähialueen paikannimistä kertova kirjanen. Sitä lueskellessani sain idean esitellä aina silloin tällöin kuvien kera joitan syystä tai toisesta mielenkiintoiselta vaikuttavia paikkoja. Koska suurin osa kirjasta käsitteli nimenomaan Mussalon saarta, tulee suurin osa kuvistakin olemaan sieltä. Ensimmäiseksi esittelyyn erikoisen nimensä perusteella valikoitui varjoisa niemen pohja saaren koillisrannalta. Omituisen nimen syntyperästä ei ole täyttä varmuutta, mutta paikalla on ilmeisesti sijainnut vanha venäläisten upseerien hautausmaa.

Kuolemanvarjonmaa.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti