maanantai 29. kesäkuuta 2015

Jokiretkeilyä


Kotkan melojien jokiretki melotaan perinteisesti noin viikko juhannuksen jälkeen. Tänä vuonna ajankohta oli 26.-28.6. Mukaan lähti yhteensä kymmenen melojaa viidellä yksiköllä ja kahdella kaksikolla. Toisessa kaksikoista matkasi kolme retkeläistä, yksi aikuinen ja kaksi lasta. Kokoonnuimme perjantaina viiden maissa vajalle lastaamaan kajakit ja ajoimme karavaanin Kymijoen Kultaankoskelle, josta pääsimme matkaan kuuden jälkeen illalla.

Lähtötohinoita Kultaankosken alajuoksulla
Seitsemän kilometrin ja noin tunnin melonnan jälkeen saavuimme Hirvivuolteen säännöstelypadolle, jonka ohi pääsee vain kantamalla. Otimme siis kajakit kainaloon ja marssimme tien yli alavirran puolelle. Tässä vaiheessa homma vielä hymyilytti, sillä matka oli lyhyt ja voimat tallella. Täydessä retkilastissa olevat kajakit painoivat silti melkoisesti.

Oli kajakki maantiellä poikittain...
Padon jälkeen melonta jatkui rauhallisesti virtaavaa jokea pitkin taas noin tunnin verran. Joessa oli sateisen kevään ja alkukesän takia vettä selvästi tavallista enemmin. Hirvikoski virtasi niin vuolaana, että riski koskessa kaatumiseen oli ilmeinen. Eko ja Masa taiteilivat kaksikkonsa tyylillä alas ja Antti seurasi samaa linjaa perässä. Kun kaikki muut päättivät jättää kosken väliin, oli Masalla ja Antilla melkoinen urakka laskiessaan loput kajakit yksi toisensa jälkeen alas. Näin vältyttiin hankalalta kantamiselta.

Suurimman osan matkaa virtaus joessa oli varsin maltillinen.

Seitsemän kajakin laskeminen alas vuolasta Hirvikoskea oli
kahdelle miehelle kova, mutta mieluisa urakka.
Vaikka melominen myötävirtaan kävi nopeasti, oli näihin kahteen ohitukseen tärvääntynyt niin paljon aikaa, että ilta alkoi pikkuhiljaa jo lähestyä. Matkaa Tammijärvelle oli kuitenkin vielä tunnin melonnan verran. Taivas oli kirkas, mutta rehevä jokiuoma alkoi jäädä varjoon. Päivän melonta ja kantaminen alkoivat jo vähän painaa käsivarsissa.

Illan varjoon himmeään...
Tammijärven Antinrannan mainion leiripaikan saavutimme kymmenen jälkeen illalla. Ennen kuin kajakit olivat purettu, teltat pystytetty, vaatteet vaihdettu ja iltapala syöty, oli vuorokausi jo ennättänyt vaihtua toiseksi. Oli aika painua pehkuihin keräämään voimia seuraavan päivän varalle.

Tammijären ylitys sujui mainiossa kelissä
Yöllä ripotteli hieman ja aamu aukeni harmaana. Aamutoimien ja leirin purkamisen aikana taivas kuitenkin kirkastui ja laiturilla suoritetun venyttelytuokion jälkeen matkaa päästiin jatkamaan mainiossa kelissä. Kapean ja rehevän jokiuoman jälkeen Tammijärven avarampi selkä tuntui virkistävältä. Vaihteeksi olin taas kunnolla kartalla. Olin printannut ja laminoinut itselleni kartat jokiosuudesta, mutta niiden seuraaminen kapeassa rännissä, jossa saari ja haara seuraavat toinen toistansa eikä rämeisiä rantoja pysty erottamaan toisistaan, oli osoittautunut odottamaani vaikeammaksi. Niinpä olin kartan lukemisen sijasta tyytynyt luottavaisena seuraamaan Ekon ja Masan kaksikkoa.

Tammijärven ylityksen jälkeen pidettiin parin minuutin tauko.
Takaisin joelle päästyämme putosin kirjaimellisesti kartalta suunnattuamme länteen kohti Ruotsinpyhtään Ruukkia. Tämä mutka jäi nimittäin karttalehteni ulkopuolelle. Edessä oleva taivas tummeni kehittyvän ukkospilven alla. Hetken kuluttua alkoi jyrinä, saimme niskaamme muutamia pieniä puuskia ja sadetta. Saapuessamme Ruukkiin, oli siellä kesäteatteriesitys alkamassa ja ihmiset tuijottivat hämmästyneen näköisinä tienvarren nurmikolle vedettyjä kajakkejamme.

Sateen lomassa aurinkokin pilkahti hetkeksi.
Pidimme reilun paussin ja kävimme kuppilassa nauttimassa lounasta ennen kajakkien rahtaamista padon yli. Lohisopan ja leivoskahvien antama lisäenergia olikin tarpeen, sillä kantomatkaa kertyi melkoisesti. Osa kajakeista vedettiin kärryillä ja osa kannettiin neljän hengen voimin.

Retkilounas Ruukissa

Yksi kerrallaan kajakit siirtyivät maantiekuljetuksena padon yli.
Kesäteatterin katsomosta oli suora näkymä vesillelaskupaikallemme. Teatteriyleisö pääsikin maksetun ohjelman lisäksi aivan ilmaiseksi seuraamaan kajakkiemme vesillelaskua. Takaisin Pyhtäänhaaraan pääsemiseksi meidän oli nyt melottava puolisen tuntia vastavirtaan. Onneksi takana oli sopivan mittainen tauko, sillä nyt ei kannattanut pysähdellä vaan melaa oli lapattava vilkkaasti, mikäli tahtoi matkan taittuvan. Rannan kukkia oli sentään aikaa ihmetellä ja ihastella.

Kukkaistyttö
Lähestyessämme Pyhtäätä alkoi kesämökkien määrä lisääntyä, näkyipä jokivarressa jo omakotitalojakin. Tuota pikaa saavuimme Stockforsin voimalaitokselle. Kajakkien nostopaikka oli hyvä, mutta kannettava matka melko pitkä. Laskupaikka oli sen sijaan luokaton. Siitä kertova kylttikin oli pystytetty joelle päin väärään suuntaan kivikkoon. Tässä olisi selvä kehittämisen paikka.

Tällainen laskupaikka löytyi Pyhtäältä!

Stockforsin voimalaitoksen alapuolinen jokiosuus tarjosi
runsaasti silmänruokaa rappioromantiikan ystäville.
Vähitellen maisema alkoi muuttua hieman merellisemmäksi. Rannoilla alkoi pikkusievien kesämökkien sijaan näkyä jo parhaat päivänsä nähneitä saaristolaistyylisiä venevajoja. Mieli halasikin jo merelle, mutta suolan tuoksun sijaan sieraimet täytti karjan lannan aromi. Jossain lähistöllä laidunsi selvästi lehmiä. Seurueemme alkoi lähestyä Strukan sulkua.

Rämemaisema alkoi muuttua hieman merellisemmäksi.
Eko hoiteli sulutuksen kokemuksella ja isännän otteella Antin avustaessa. Pudotuskorkeutta tässä vanhassa käsikäyttöisessä sulussa on parisen metriä. Hienoa, ettei kajakkia tarvinnut kantaa enää metriäkään, kädet tuntuivat venyneen jo aivan kylliksi.

Luukut auki ja laskeuduimme kuin hissillä merenpinnan tasolle
Kun jotain oikein odottaa, aika tuntuu pitkältä. Sulun jälkeen jokisuisto avautui mereksi harmillisen hitaasti. Melotut ja kannetut kilometritkin alkoivat jo painaa käsivarsissa. Lopulta pääsimme ruovikosta Purolanlahdelle ja Keihässälmen silta näkyi horisontissa. Matka vain ei enää oikein tahtonut edetä, energia alkoi olla vähissä. Vaihdoin grönlantilaismelaan ja matkanteko sai muuttuneen tekniikan myötä uutta piristettä. Aloin silti kaivata jo taukoa.

Keihässalmi, Vihdoinkin merellä!
Rantauduimme Pyhtään melojien laiturille kahdeksan maissa illalla. Oli aika pistää tomaattikeitto porisemaan ja ruisleipää suuhun. Hetken kuluttua maailma alkoi taas hymyillä. Pian olimme valmiit jatkamaan kohti leiripaikaksi päättämäämme Musaholmaa. Edessä oli vielä noin tunnin urakka.

Kajakit saivat uutta vauhtia tauolla tankatuista eväistä.
Musaholmaan saavuimme kymmen maissa illalla. Marjun GPS näytti melotuksi matkaksi runsas 50 km, mutta tarkistuslaskennan jälkeen pudotimme siitä kymmenen kilometriä pois. Siltikin takana oli melkoinen päivämatka. Ei ihme, että lopussa alkoi jo hieman väsyttää. Leiri pystyyn, pikainen peseytyminen ja iltanuotiolle. Aurinko laski horisonttiin ja kuu nousi saaren vastakkaiselta puolelta. Väki oli sen verran väsynyttä, että pian kaikki olivat jo unten mailla.

Musaholma iltakymmeneltä viimeisten kajakkien saapuessa.

Aurinko vaihtui kuuksi heti leirin pystyttämisen jälkeen.
Aamulla herätessä taivas oli yllättäen harmaa ja pilvinen, vaikka pari tuntia aiemmin ulkona käydessäni aurinko oli paistanut kirkkaasti. Tuulikin oli varsin navakkaa, mutta se oli onneksi jo rauhoittumaan päin. Aamupuuroa kokkaillessani ja odotellessani muiden heräämistä ilma alkoi onneksi kirkastua uudestaan. Taitaisi sittenkin olla tulossa hieno päivä.

Puuroa koneeseen!
Kiertelimme saarta ja ihastelimme avaraa maisemaa. Jos kahtena edellisenä päivänä yleisväri on ollut vihreä, oli se nyt vaihtunut tuttuun siniseen. Karttakin oli päivittynyt merikorttiin, jota olikin huomattavasti helpompi lukea ja seurata.

Kaunissaari Musaholman itäpään kalliolta katsottuna,
välissä näkyy Ryöhelli.
Lähdimme kotimatkalle puolilta päivin. Ekolla oli kiireitä kaupungissa, joten lilakantinen kaksikko oli irronnut rannasta jo pari tuntia aikaisemmin. Meloimme Kroköiden välisestä salmesta kohti Koukkusaaren pohjoispäätä. Koko matkan oli mukava sivumyötäinen. Tauon pidimme auringonpaisteessa Kuussaaren itärannan laakealla kalliolla. Keittelimme lounaan ja lepäilimme auringonpaisteessa ennen viimeistä pikataivalta Metsolaan.

Enviikistä Koukkusaaren kylänlahdelle

Tauko Kuussaaren kalliolla
Tauolta lähtiessä kuorivaatteet saivat kyytiä ja meloin kotiin urheilukerrastossa. Sivumyötäinen tuuli ja aallokko jatkuivat Äyspäällä. Mansikkalahdesta lähtenyt kajakki tuli vastaan keskellä selkää. Paikoitellen aallot kasvoivat kohtuullisen kokoisiksi, mutta retkilastissa olevaa kajakkia ei ollut helppo saada kunnolla surffiin. Meloin koko kotimatkan kapealapaisella eskimomelalla. Jos lauantai oli ollut melkoisen rankka, tuntui, että sunnuntaina virtaa olisi riittänyt taas vaikka mihin. Ilmakin oli kääntynyt vihdoinkin oikein kesäiseksi. Metsolan vajan saavutimme viiden paikkeilla iltapäivästä. Takana oli mukava, monipuolinen ja onnistunut retki. Kiitos Ekolle retken vetämisestä ja kaikille muille matkaseurasta!

Unpacked

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Tekniikka haltuun

Kotkan melojien toiminnan kivijaloiksi ovat muodostuneet jäsenten omaehtoisen melonnan ja retkeilyn lisäksi viikkomelonnat, yhteiset retket, kurssien järjestäminen sekä tekniikkaharjoitukset. Tekniikkatiistain nimellä kulkevia harjoituksia on kuluneena kesänä järjestetty nyt kolmet. Näiden vetäjät ovat vaihdelleet ja sisältö on ollut riemastuttavan monipuolinen.

Antaa virran viedä
Ensimmäiset harjoitukset pidettiin Kymijoen Piirteenkoskella. Siellä harjoittelimme Tommi Hendriksin opastuksella koskessa pelastautumista. Olimme narun jatkona virrassa, uimme sen mukana, pyydystimme uimareita sauvoimen avulla ja harjoittelimme heittoliinan käyttöä.

Köyden jatkona
Aluksi harjoittelimme virrassa liikkumista liivin selkälenkistä kiinnittyneinä. Tämän jälkeen siirryimme pelastusharjoituksiin sauvointa ja heittoköyttä käyttäen. Edellinen ei yllä kovin pitkälle ellei pelastettava osaa omaehtoisesti ja aktiivisesti hakeutua sitä kohti. Jälkimmäisen heittäminen ei taas ole kovinkaan yksinkertaista. Köyden kyllä saa lentämään melko pitkälle, mutta ajoituksen täytyy osua tarkasti kohdalleen. Virtaava vesi vie kelluvaa köyttä nopeasti eikä suorana alavirtaan sojottava köyteen ole helppo yltää. Liian myöhään heitetty köysi on niin ikää täysin hyödytön. Uimarilla ei ole mitään mahdollisuutta tavoittaa sitä ylävirran puolelta.

Pelastuspuuhissa

Isoa kalaa pyytämässä...
Köyden heittäminen vaaatii tarkan ajoituksen.
Seuraavalla kerralla aiheena oli eteenpäin melonta. Opiskelimme tehokkaan melan käytön saloja kilpameloja Heikki Ritvoksen asiantuntevalla opastuksella. Melotut kilometrit ja harjoituksissa käytetyt tunnit näkyivät Heikin pelkistetyn kauniissa ja sulavassa tekniikassa, joka paitsi kuljetti ripeästi kajakkia, erottui myös esteettisesti edukseen. Miten yksinkertaiselta vaikuttava liike voikin olla niin moniulotteinen ja hankala toteuttaa käytännössä. Heikki painotti vartalon suurten lihasten merkitystä voiman tuotossa ja opasti jokaista henkilökohtaisesti niin maalla kuin vesilläkin.

Tarkkaavaisia kuulijoita
Iltaa kohti noussut tuuli ja yltynyt sade antoivat käytännön harjoitteluun oman lisähaasteensa. Melankäytön perusteisiin olisi ollut helpompi keskittyä leppoisammassa kelissä. Nyt tuuli tahtoi viedä kajakkia ja rajoittaa äänen kuuluvuutta. Energiaa joutui käyttämään paitsi kajakin eteenpäin kuljettamisen lisäksi myös sen ohjailuun. Poimin opetuksesta kultahippuja talteen ja yritän omalta osaltani soveltaa niitä parhaan kykyni mukaan myöhemmin käytännön melonnassa. Ainakin jalkatyö sekä yläkäden kyynärpään asento tuntuivat saaneen nyt mukavasti lisävalaistusta. Toivottavasti jälkimmäisestä tulee olemaan apua myös ajoittain vihoitelleen oikean olkapääni suhteen.

Heikki sai homman näyttämään käsittämättömän helpolta
Kolmannen tekniikkatiistain aiheena oli itsepelastautumiset ja vetäjänä Antti Hanski. Kajakin tyhjentämistä, melakellukkeen käyttöä ja rodeopelastautumista käytiin läpi ensin vajan nurmikolla ja hetkeä myöhemmin siirryttiin käytännön harjoituksiin. Pintavesi on jo hieman lämmennyt ja melojien varustus vaihteli kuiva-, ja märkäpuvusta uima-asuun. Sen verran kiivas harjoitustahti oli, että uikkareissa olevatkin tarkenivat ainakin auttavasti. Antti kurvaili pelastautujien seassa ja jakeli vinkkejä ja neuvoja tarpeen mukaan.

Antti pelastautuu kajakkiin rodeotyylillä
Harjoitusten yhteydessä treenasimme myös hieman seuraavan päivän epp- koetta varten. Tein kesän ensimmäiset eskimopyörähdykset uudella kajakillani. Xplore tuntuu nousevan varsin helposti, myös sen vedestä tyhjentäminen sujuu mukavasti. Kajakista poistuminen on hieman totuttua hitaampaa. Kapean istuma-aukon takia sillä siitä ei mahdu ulos kuin yksi jalka kerrallaan. Takaisin pujoittautumista tämä ei kuitenkaan häiritse. Aivan yhtä vakaa kuin keltainen Essenceni pelastautumistilanteessa tämä uusi kajakkini ei kuitenkaan ole. Jonkin verran paripelastautumisiakin tuli harjoiteltua uupuneita yksinpelastautujia takaisin kajakkeihinsa jelppaillessa.

Vesiharjoittelu suoritettiin pooloaltaassa
Tälle kesälle on vielä kolme tekniikkatiistaita jäljellä. Näiden sisällöt ja ajankohdat selviävät KoMe:n nettisivuilta. Kannattaa olla mukana, mikäli kalenteriin suinkin sopii. Paremmista melonta-, turvallisuus-, kajakin käsittelytaidoista ei varmasti ole haittaa kenellekään.

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Tuulta purjeissa

Juhannus meni mökkeillen. Melontakelit olivat varsin mainiot. Koko kevään ja alkukesän olen odotellut otollista säätä kajakkipurjeen kokeilemiseen. Koska pulikointi jäälauttojen seassa tai ensipurjehdus kymmenen metrin tuulessa eivät ole houkuttaneet, piti sopivaa säätä odotella näin pitkälle.

Hellitöksenselällä
Kyseessä on talvella Kiinasta runsaalla kolmella kympillä nettiostettu vekotin, joka mitä ilmeisemmin on kopio tunnetummasta WindPaddle -nimellä myytävästä purjeesta. Koska olen harrastanut purjehdusta lähes koko ikäni, piti tätäkin innnovaatiota tietysti kokeilla. Odotukseni eivät olleet kovin suuret, ajattelin, että on parasta pitää purjehdus purjehduksena ja melonta melontana. Toisaalta uteliaisuus ajoi eteenpäin. Voisihan moisesta värkistä jotain hyötyä ja iloakin olla.

Purje pakkautuu varsin siististi keulakannelle eikä haittaa melomista
Juhannusaattona sateen päätyttyä pakkasin oranssin purjeen etukannelle ja lähdin kokeilemaan sitä mökkilahdelle. Vekotin vaikutti varsin helpolta hallita. Hetken päästä uskaltauduin suojaiselta lahdelta Santasaaren kiertoon paremman tuulen toivossa. Kyllä purje kajakkia kuljetti, mutta tuuli oli niin heikko, että melomalla vauhti liki tuplaantui. Niinpä pakkasin härvelin takaisin seuraavaa päivää odottamaan ja siirryin käsivoimin rantaan ja ryhdyin juhannussaunan lämmitykseen.

Vasemmalla Lapuri ja edessä Pisinsalmi. Salmen takana siintävä
saari torneineen kuuluu jo nappurivaltakuntaan.
Juhannuspäivä koitti aurinkoisena ja kevyttuulisena. Iltapäivästä pakkasin evääksi banaanin ja lähdin kohti Suuri-Pisin luonnonsatamaa. Saaressa oli muutama venekunta juhannusta viettämässä. Tepastelin aikani länsirannan kallioilla ennen kuin jatkoin matkaani saaren ympäri. Itärannalla aukaisin purjeeni ja otin kevyessä tuulessa pienet maistiaiset kajakkipurjehduksesta ennen kuin jouduin taas pakkaamaan purjeen Pieni-Pisin pohjoiskärjessä. Tuuli oli edelleen kovin kevyttä, mutta ajoittain ylsin purjeella noin viiden kilometrin tuntinopeuteen, mikä tuntui jo varsin kohtuulliselta.

Antaa tuulen kuljettaa...

Eteläkärjen kallioilla syötiin eväitä
Pohjoispään laguunissa oli pari venettä.

Seuraavana päivänä keli parani edelleen. Suunnistin Klamilan kalasataman kautta Harvajanniemen itäräntaa mukaillen kohti etelää. Hellitöksenselän puolivälissä arvelin tuulikulman otolliseksi ja lähdin tavoittelemaan Santasaaren kärkeä. Nostin melan vedestä ja levitin oranssin pikku spinaakkerin kajakkini keulalle. Vauhti vaihteli viiden ja kuuden kilometrin välillä ja matka taittui lähes samaa nopeutta kuin rauhallisesti melomallakin. Purje oli helppo hallita pienestä aallokosta huolimatta. Kerran se tosin muuttui ajoankkuriksi haukattuaan yllättäen aaltoon. Ei hassumpaa, tähän saattaisi olla tyytyväinen, mikäli ei purjehduksesta sen enempää ymmärtäisi.

Klamilan vierasvenesatamassa ei ollut ruuhkaa
Lyhyellä perehtymisellä kyseisen kaltainen purje vaikuttaa tietyissä olosuhteissa kohtuullisen toimivalta vempeleeltä, omat rajoituksensa sillä toki on. Laitteen hyviä ominaisuuksia on kevyt paino, helppo asennettavuus ja pieni käyttöönottokynnys. Plussaa tulee myös siitä, että kajakkiin ei tarvitse tehdä mitään viritelmiä kiinnitystä varten, kuten mastollisissa malleissa ja siitä ettei kannella oleva purje mitenkään häiritse melontaa. 

Kajakin ohjailu purjetta käytettäessä ei ole aivan yksinkertainen juttu. Parhaiten se tuntui toimivan evää nostamalla ja laskemalla, jolloin saavutetaan suurin piirtein oikea suunta. Melan käyttö ohjailuun on hankalaa ja se myös jarruttaa selvästi kulkua. Melominen purjeen ollessa ylhäällä on käytännöllisesti katsoen mahdotonta, joten tuulen tarjoamaan vauhtiin on tyydyttävä. Uskoisin, että purjehdusvauhti ylittää melontavauhdin tuulen ollessa tarpeeksi voimakas. Nyt ei tuullut aivan tarpeeksi.

Pisin pohjopään rauniot
Purjehtijan silmin katsottuna laite on turhan pussikas. Se voisi olla selvästi latteampi, jolloin kallistava voima pienenisi ja eteenpäin vievä momentti kasvaisi. Säkkimäinen purje ei toimi kuin aivan takatuulilla. Toki myös kölittömän kajakin hydrodynamiikka asettaa omat haasteensa muualle kuin täysmyötäiseen purjehdittaessa. Käytännössä soveltuva tuulikulma on varsin kapea, ehkä noin 30 astetta platlenssistä kumpaankin suuntaan. Keulaa voi toki kääntää vaikka minne, mutta kasvava sorto pitää huolen siitä, että todellinen etenemissuunta ei juurikaan muutu, ainoastaan vauhti hidastuu.

Myös käytännön toteutus ainakin tämän kiinalaismallin kanssa on hieman keskeneräinen. Märkä nylon venyy selvästi muovista ikkunaa enemmin. Ikkunasta taas ei juurikaan ole hyötyä, sillä kurttuisesta kuvasta ei tahdo saada selvää. Koko purje voisi aivan hyvin olla hieman ryhdikkäämmästä kankaasta valmistettu. 

Saari on paria pientä hiekkapoukamaa lukuun ottamatta kalliorantainen
Jaluksina toimii köysien asemesta nylonhihnat, jotka ovat keveitä ja mukavia käsitellä. Voimiahan ei näin pieneen purjeeseen juurikaan pääse syntymään. Toisaalta hihnat lepattavat ikävästi tuulessa ellei niitä kierrä muutamaa kierrosta itsensä ympärille. Laitteen auki poksauttaminen käy muutamassa sekunnissa, samoin takaisin taittelu. Jälkimmäinen tosin vaatii hieman ennalta harjoittelua. Kehyksenä toimiva pyöreä lasikuiturima on mielestäni turhan heppoinen. Hieman jäykempi pitäisi purjeen paremmin ryhdissään, mutta kestäisiköhän se yhtä hyvin jatkuvaa pakkaamista. Olisi mukava päästä kokeilemaan aitoa tuotetta. Olisikohan se näiltä osin paremmin toteutettu?

Hankimani purje on mukava lisä melontaa piristämään. Käytännön hyötyä tällaisesta laitteesta lienee kuitenkin vain sopivassa 4 - 8 m/s takatuulessa taivaltavalle matkamelojalle, joka haluaa hetken levätä tai muuten vain säästellä voimiaan. 

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Kiinalainen juttu

Sitten viime postauksen olen ollut merellä puolisen tusinaa kertaa, aloittanut kesäloman ja vieraillut ulkomailla. Alkukesän tuulet ovat usein voimakkaita, niin myös tänä vuonna. Harva se päivä lännenpuoleiset puhurit ovat viuhuneet yli kymmenen sekuntimetrin lukemissa. Merilinnuilla alkaa olla jo poikaset kuoriutuneina.

Peruskurssilaiset lähdössä vesille
Seuran alkeiskurssit ja pari muutakin kurssia on saatu vedetyksi muutaman aktiivimelojan mittavalla työpanoksella. Pintavesikin alkaa olla jo siedettävissä lukemissa ja seuran kalusto aktiivisessa käytössä. Sitä täydennettiin yhdennellätoista hetkellä kahdella hyväksi todetulla uudella Nort Shore Atlantic- kajakilla. Oma muovikajakkinikin on ollut aktiivikäytössä melojakavereilla lainassa. Kova tuuli on hieman häirinnyt viikkomelontoja.

Kukourissa hanhien seurassa kevätjuhlapuhetta miettimässä
Jos lähes koko kevään vajalla on saanut käydä omassa rauhassa, on siellä nykyisin jatkuva vilske. On myös erittäin todennäköistä, että merellä kohtaa muita melojia, sekä uusia että vanhoja kasvoja. Lisääntynyt huviveneilijöiden määrä pitää huomioida reittejä suunniteltaessa. Matalan kajakin havaitseminen aaltojen keskeltä nopeasti kiitävästä moottoriveneestä ei ole itsestään selvyys.

Eräänä päivänä meri oli täynnä paperitehtaalta karannutta selluloosakuitua
En oikein ole oppinut käyttämään talvella veistämääni myrskymelaa, jota olin kaavaillut varamelakseni. Viime kesänä valmistuneella täysimittaisella grönlantilaismelalla melominen on sen sijaan maittanut niin hyvin, että liki puolet tähän asti melotuista runsaasta neljästäsadasta kilometristä on tullut taivallettua sillä. Siksi iskin silmäni kiinalaisesta verkkokaupasta löytämääni hiilikuituiseen nappikatkaisulla varustettuun kohtuuhintaisen malliin.

Tämä kivi oli hyvin merkitty
Päätin suorittaa tilauksen, kun melan hinta valuuttakurssien heilahteluiden auttamana painuu alle etukäteen asettamani raja-arvon. Toimitus tapahtui nopeasti ja mela vaikutti yllättävänkin laadukkaalle, mutta se oli lyhyempi, mitä olin tilannut. Seurasi reklamointikirjeenvaihto toimittajan kanssa. Takaisin lähettäminen ei korkeiden postikulujen vuoksi ollut realistinen vaihtoehto. Kaiken kukkuraksi tavara oli tietenkin jäänyt tulliin ja olin maksanut sen arvosta liki neljänneksen lisää alv- ja muita maksuja. Tähän olin toki jo tilausvaiheessa varautunut.

Lokkien kivet on nyt syytä kiertää hieman kauempaa
Päädyimme ratkaisuun, että hyväksyn lähetyksen ja tilaan edullisesti uuden oikean mittaisen melan ilman postikuluja. Jäykästä järjestelmästä johtuen tämä saatiin hoidetuksi siten, että minulla oli tilausta tehdessäni samaan aikaan chattiyhteys myyjään, joka opasti vaihe vaiheelta, miten saamme homman hoidettua normaalin verkkokauppahinnan asemesta sopimaamme hintaan. Tämäkin lähetys saapui reilussa viikossa ja tietenkin taas tullin kautta, jolloin hinta hieman nousi. Nyt pituus oli oikea ja mela toimii todella loistavasti. Valitettavasti liitoksen toteutus ei enää ollut aivan yhtä huolellista työtä kuin aikaisemmassa versiossa. Toivottavasti se osoittautuu kuitenkin luotettavaksi.

Meriharakoita Kivenkorvansalmessa 
Mitä jäi käteen tästä seikkailusta? Nyt minulla on yhden asemesta kaksi uutta melaa, josta toinen on lyhyt. Rahaa paloi enemmän kuin olin suunnitellut, mutta kokonaislasku oli vielä selvästi edullisempi kuin kotimaasta hankittaessa. Kahteen tulliselvityksen tekemiseen, reklamointikirjeisiin ja chattailyyn paloi tuntitolkulla aikaa. Vaikka melontaominaisuudet yllättivätkin positiivisesti, en oikein tohdi suositella moista hankintakeinoa ainakaan tällä kokemuksella muille. Kotimaisessa kaupassa paikan päällä asioidessa homma hoituu luotettavasti. Lasku on tosin suurempi, mutta toisaalta kaupassa näkee heti, mitä rahalla saa ja ostajalla on turvanaan tuttu kuluttajansuoja.

Seikkailuista huolimatta uudella melalla on ilo meloa
ja se sopii hyvin myös varamelaksi