- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

maanantai 6. tammikuuta 2020

Kahdeksas kausi aluillaan


Edellisen kauden viimeisestä melonnasta ei ollut kulunut kuin kaksi viikkoa, kun tuli jo otollinen aika aloittaa uusi. Joulun jälkeen olin käynyt Lahden seudulla muutaman kerran retkiluistelemassa, täällä meren rannalla kun lumesta ja jäistä ei ole ollut juuri tietoakaan. Koska yöllisen räntäsateen jäljiltä luistelukelit olivat muuttuneet epävarmoiksi, olin loppiaiseksi harkinnut pyörälenkille lähtöä. Viesti melojien Whattsap-ryhmässä sai ajatukset kuitenkin kääntymään nopeasti melonnan suuntaan.

Saavuimme rantaan pian yhdeksän jälkeen. Keli oli harmaa, mutta mittari oli plussan puolella. Parina edellisenä päivänä villinä puhaltanut tuuli oli nyt laantunut heikoksi henkäykseksi. Oletin rantojen olevan vielä täysin auki, mutta vajan viereinen pooloallas oli parin sentin jääkannen alla. Uimarannankin kohdalta jää ulottui parinkymmenen metrin päähän, mutta onneksi uistelijat veneineen olivat pitäneet väylän avoveteen avoimena. Kannoimme kajakit hiekkarannalle ja pulahdimme yksi kerrallan vesille.

Uusi kausi aluillaan
Alun pitäen tarkoituksenamme lähteä Äyspään suuntaan, mutta jäät estivät ajatuksemme. Heti Munsaaren eteläpuolella vastaan ajelehti jäälauttoja ja kohta oli edessä kiinteä jääkansi. Jatkoimme jään reunaa mukaillen kohti Hirssaarta ja Merituulentien siltaa. Pari melojaa kääntyi tästä takaisin toisen puoliskon jatkaessa kohti etelää.

Hirssaaren rannassa
Päätimme kiertää Tuohipöllön. Matka taittui joutuisaan myötävirrassa Mussalon rantaa mukaillen. Käännepisteessä pidimme mehutauon ennen kuin lähdimme mukavassa myötäisessä mainingissa takaisin päin. Aurinkokoin hetkeksi pilkahti. Pian melontanopeutemme tippui liki kahdeksasta kilometristä tunnissa aina viiden kilometrin tietämille, vaikka mätimme lapaa veteen äskeistä ripeämpää tahtia. Veneväylän reunaa merkkaavan reimarin luona kävi melkoinen pyörre, mikä osaltaan kertoi virran voimakkuudesta.

Ahtojään reunalla
Keisarinsatamassa oli minikokoista ahtojäätä ja jouduimme korjaamaan kurssiamme muutaman piirun kohti länttä pysyäksemme melontakelpoisessa vedessä. Hieman ennen vajaa Poikakallion kohdalla oli tuttu nainen koiriaan ulkoiluttamassa ja pääsimme pyytämättä valokuvaan. Kohta jo pujahdimmekin tutusta rännistä takaisin rantahietikolle. Uusi, omalla kohdallani kahdeksas melontakausi on nyt avattu.

Tuttua ränniä takaisin kotirantaan