sunnuntai 19. marraskuuta 2023

Kädet lämpimiksi


Tämä blogiteksti käsittelee kädenlämmittimiä eikä siis välttämättä liity suoranaisesti melontaan. Olen kirjoittanut kylmän kelin melontahanskoista jokunen vuosi sitten. Edelleenkin minulle sopivin kylmän kelin yhdistelmä on joustavat ja edulliset Inuit Ice Grip- neopreenisormikkaat joiden päällä pidän ohutta vuoritonta ja lyhytvartista tuulisuojaa. Näin varusteltuna käteni pysyvät toimintakyisenä, vaikka ilma olisi pakkasen puolella. Heti rantaan tultuani vaihdan kuitenkin käsiini kuivat topparukkaset. Tällöin kädenlämmittimillekin saattaa olla käyttöä.

Olen kokeillut melonnan lisäksi purjehdus-, pyöräily-, retkiluistelu-, hiihto- ja RC-harrastuksieni yhteydessä monenmoisia kädenlämmittimiä. Mikään näistä ei ole autuaaksi tekevä, mutta kohmettuneille sormille ne antavat kivasti lisälämpöä taukojen aikana ja voi tällaisen kätevästi sujauttaa pakkaspäivänä myös housuntaskuun mukavasti lisälämpöä antamaan. Seuraavaksi kokemuksiani erityyppisistä lämmittimistä.



Yksinkertaisin ja satunnaisesti käytettynä edullisin ratkaisu on varmasti tavallisesta marketista tai halpahallista ostetut kemialliset kertakäyttölämmittimet. Näiden toiminta perustuu rautajauheen hapettumiseen. Ne lämpiävät aluksi hitaasti, mutta saattavat jossain vaiheessa olla tulla jopa polttavan kuumiksi. Lämpöä riittää pussin koosta riippuen varsin pitkään. Nämä kevyet ja litteät pussukat vaativat toimiakseen happea, joten ilmatiiviissä tilassa lämmöntuotto tyrehtyy. Esimerkiksi tiiviin purjehdushaalarin alla näistä ei enää ole välttämättä hyötyä. Hieman suurempaan pussiin pakatun kehonlämmittimen olen toisinaan liimannut tarralla villapaidan sisäpintaan joko lapaluiden väliin tai rinnan päälle. Täältä se säteilee mukavasti lämpöä silloinkin, kun liikunta ei sitä muuten riittävästi tuota. Ostopaikasta riippuen yhden pussin hinta on eurosta kahteen. Käytetty pussi hävitetään muun jätteen mukana ja se sisältää lähinnä ruostetta.



Toinen kemialliseen reaktioon perustava lämmöntuottomenetelmä on pakata suolaliuosta muovipussiin. Kun pussissa olevaa ohutta metallilevyä taitellaan, alkaa suola kiteytyä ja muodostaa lämpöä. Pussi lämpenee nopeasti noin 55 asteiseksi. Kiteytymisen jatkuessa lämmitin pikkuhiljaa kovettuu ja lämmöntuotto vähenee. Noin tunnin kuluttua suolaliuos on täysin kiteytynyt ja lämmitin kovettunut sekä jäähtynyt. Uudelleen käyttökuntoon sen saa keittämällä pussukkaa 5-10 minuuttia kiehuvassa vedessä. Mikäli tietää, että lyhytaikainen lämmitys riittää, on tämä uudelleenladattava lämmitin kätevä. Yksi pussi maksaa tyypillisesti alle kymmenen euroa ja niitä myydään lähinnä urheilu- ja retkeilyliikkeissä. Pussi lämmittää myös ilmatiiviissä tilassa. Mikäli aikoo kuljettaa mukanaan useampaa pussia, varsinkin retkeilijän on hyvä huomioidä, että sisällä olevan nesteen takia ne painavat jonkin verran.



Kaupunkiolosuhteissa yöpyvälle retkeilijälle akkukäyttöiset sähköllä ladattavat lämmittimet ovat kätevä valinta. Ne lämpiävät heti napista painaen ja laitteen voi myös sammuttaa silloin, kun lämpöä ei enää tarvita. Useissa malleissa laitteen lämpötilaa voi myös säädellä. Nämä painavat suunnilleen saman verran kuin edellä esitellyt suolapussitkin, mutta ovat huomattavasti niitä arvokkaampia. Tyypillisesti hinnat lähtevät kolmesta kympistä ylöspäin riippuen laitteen kapasiteetista ja valmistajasta.  Tarvittaessa tällainen lämmitin voi toimia myös virtapankkina. Sähkötoiminen laite on syytä pitää aina kuivana. Käyttäjän on myös hyvä huomioida, että käytännön olosuhteissa lämpöä ei välttämättä riitä niin pitkään, mitä käyttöohjeissa tai mainoksessa luvataan. Ehkä suurin miinus tässä kätevässä lämmittimessä on kuitenkin se, että retkiolosuhteissa virtaa on usein rajallisesti eikä uudelleen lataaminen siksi heti onnistu.



Hiilikäyttöinen lämmitin on vanha ja yksinkertainen keksintö. Metallikuoren sisällä on pehmustettu tila, jonne asetetaan hehkuva hiilitanko. Lämpöä riittää niin pitkään kuin hiili hehkuu. Kun tanko on palanut, laite kylmenee. Jäähtyneet tuhkat karistetaan roskakoriin ja laitteeseen ladataan uusi tanko seuraavaa käyttökertaa varten. Käyttöaikaa voi säädellä katkaisemalla hiili sopivan pituiseksi ennen sen sytyttämistä. Laite maksaa alle kympin ja yhden hiilen paloaika on muutama tunti. Suurin ongelma tämän laitteen kohdalla on, että hiilitankoja on vaikea löytää erikseen.



Kenties parhaat kokemukset minulla on Zippo-merkkisestä sytytinbensiinillä toimivasta katalyyttilämmittimestä. Lämmittimen runko-osaan tankataan polttoainetta ja polttimen teräsvillaverkkoa lämmitetään liekillä usean kymmenen sekunnin ajan, kunnes se alkaa hehkua. Tämän jälkeen polttimen päälle laitetaan kansi ja koko komeus sujautetaan kangaspussiin. Sytyttäminen on kieltämättä hieman konstikasta, mutta kun laitteen saa kerran lämpenemään, lämpöä riittää hyvin 8-10 tunniksi. Toisin kuin käyttöohjeessa mainitaan, lämmittimen voi myös sammuttaa kesken polton irrottamalla varovasti poltin ja antamalla sen jäähtyä ennen takaisin kiinnittämistä. Luotettavan toiminnan varmistamiseksi tässä lämmittimessä on ainakin henkilökohtaisen kokemukseni mukaan varminta käyttää valmistajan omaa polttoainetta. Hintaa tällä katalyyttilämmittimellä on noin 35 euroa.