- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

sunnuntai 18. elokuuta 2019

Pidot paranee

Kun väki vähenee, niin ...


Retki Pyhtään saaristolaismarkkinoille on ollut suosittu seurani Kotkan melojien ohjelmassa. Mukana on usein ollut pitkälti toistakymmentä melojaa, joista osa on palannut illaksi Kotkaan ja osa jäänyt telttailemaan Pyhtään saaristoon. Tänä vuonna ei tungosta lähtijöistä ollut alusta pitäenkään ja lähtöaamuna alkoi peruutuksia tulla jostain syystä varsin runsaasti. Syitä oli yhtä paljon, kuin poisjääneitä melojiakin. Lopputuloksena oli, että lähtöhetkellä klo 10.00 rannassa oli peräti kaksi kajakkia ja iltapäivästä tulossa vielä pari lisää. Kaiken kaikkiaan markkinameiningistä Pyhtään Lököressä pääsi kesällä 2019 nauttimaan seitsemän KoMe:laista, joista kaksi tosin saapui paikalle polkupyörin.

Myötäistä menoa Pitkäsalmen suulla
Lähdimme siis kaksin melomaan kohti Lököreä aikataulun mukaisesti kymmeneltä. Keli oli hieno, aurinko paistoi lämpimästi ja Äyspäällä oli kuutisen metriä sivutuulta. Tämä nosti karikkoiselle selälle juuri sellaisen aallokon, että melominen meno maistui mutta eteneminen oli vielä vaivatonta. Pitkäsalmeen laskettelimme mukavassa myötälaineessa.

Täältä tullaan Lököre!
Markkinapaikalla parkkeerasimme kajakkimme tuttuun kaislikkoon rantaravintolan taakse. Hetken päästä kaulassani roikkuva puhelin pärähti ja pyöräilijät ilmoittivat saapumisestaan. Tempauduimme markkinameininkiin sen verran, että menimme telttaravintolaan nauttimaan maittavat kalalautaset asiaankuuluvine ruokajuomineen. Tämän jälkeen kiertelimme hiukan alueella.

Saaristolaislounas

Markkinahumua
Reilu tunti markkinapaikalla riitti ja pian istuimme jälleen kajakeissa. Kotimatkalla kiersimme Hevossaaren länsipuolelta Siltakylänlahden kautta. Perässämme tulleet loput kolme melojaat olivat nähneet lähtömme saapuessaan saaren toiselta puolen Lököreen. He olivat jatkaneet markkinapaikalta yöksi Kuussaareen. Me meloimme suoraan takaisin Metsolaan. Toivottavasti seuraavalla kerralla saadaan jälleen hiukan enemmin lähtijöitä matkaan, jottei mukava perinne pääse kokonaan hiipumaan.

Mukavaa matkaa






lauantai 3. elokuuta 2019

Munapirtti ympäri - Kikkelstuga runt



Munapirtti on Pyhtään kuntaan kuuluva saari Suomenlahden rannikolla. Sen oikea ruotsinkielinen nimi on Mögenpört. Jo useamman vuoden olin suunnitellut melovani sen ympäri, mutta jostain syystä tämä oli aina jäänyt tekemättä. Alkukesästä jokiretkeltä palatessamme, saaren itäreunan ohi meloessamme tämä asia tuli puheeksi ja Jäntin Paula laittoi keskustelumme muistiin. Joitain viikkoja myöhemmin hän palasi aiheeseen ja tiedusteli halukkuutta saaren ympäri melontaan. Muita matkalaisia emme saaneet tällä kertaa kokoon, mutta minua ei tarvinnut kauaa houkutella.

Vanha GPS sai uuden elämän reissua suunniteltaessa.
Aiempien ongelmien syyksi paljastui viallinen muistikortti.
Perjantaina 2.8. tapasimme Keihässalmessa, jonne minä tulin autolla ja Paula meloen mökiltään. Tuuli oli lähes olematon ja ilma edellisviikon helteiden jälkeen sangen raikas. Iltapäiväksi oli luvassa 4 - 5 m/s pohjoistuulta. Päätimme kiertää saaren vastapäivään. Matkaksi arvioimme noin 30 km. Lähdimme matkaan puoli yhdentoista maissa.

Alkumatkasta keli oli tyyni ja poutainen
Ensimmäiset viisi kilometriä menivät Purolanlahden ylitykseen. Sen pohjoisreunassa näimme merikotkan. Tämän jälkeen seurasi noin kolmen kilometrin mittainen kapea ja rehevä ruohikkoränni Kirkkosalmen kautta Ahvenkoskenlahden puolelle. Bergholmen- nimisen pienen saaren pohjoispäässä istui iso lintu kelottuneen männyn latvassa. Linnun lehahdettua lentoon vaalea siiven alapinta paljasti sen kalasääkseksi. Hetken kuluttua paikalle ilmaantui toinen samanmoinen ja kohta erotimme pesän männyn latvassa. Pesässä istui isokokoinen poikanen. Emme halunneet olla häiriöksi vaan jatkoimme matkaamme kohti Imsaloinniemeä, josta kääntyisimme etelään.

Kalasääksi

Männyn latvasta löytyi pesä ja pesästä poikanen
Saaren alasimen muotoinen länsikärki osoittautui hyvin kiviseksi ja rannoiltaan rikkonaiseksi. Meloimme sitä pitkin etelään kahden pienen saaren välistä ja aloimme etsiä sopivaa lounaspaikkaa. Olihan reissumme ylittänyt jo puolivälin ja nälkä alkoi pikkuhiljaa kurnia. Lopulta löysimme parin mökkitontin välistä oivan kallion, jolle vedimme kajakkimme. Kaivoin Trangian esiin ja keittelin vettä kahvia ja retkiruokaa varten. Tauko venyi noin tunnin mittaiseksi ja sen aikana taivas vetäytyi pilveen ja tuuli alkoi nousta. Meidän oli aika jatkaa matkaa.

Puolimatkan krouvissa
Saaren eteläisimmän niemenkärjen ohitettuamme käänsimme keulamme kohti koillista ja todellisuus iski vasten kasvoja. Luvatun 4 - 5 m/s sijasta tuulta oli lähes tuplamäärä ja se tuli miltei suoraan vastaan. Kymmenen kilometrin vastatuulimelonta näissä olosuhteissa ei vaikuttanut erityisen innostavalta. Päätimme edetä suoran reitin sijasta askel askeleelta pienten saarten katveessa kohti suojaisempia vesiä. Pikkuhiljaa rannan läheisyys alkoikin vaikuttaa, tuuli rauhoittui hieman ja aallokko pieneni selvästi. Jatkoimme hyvillä mielin rannan suojassa kohti Keihässalmea.

Avoin merimaisema oli tällä reissulla harvinaisuus
Furuholmenin pikkusaaren jälkeen tiemme erkanivat. Paula jatkoi itään mökillensä ja minä lapoin Keihässalmen satamaan, minne olin aamulla jättänyt autoni. Viimeisen niemen nokassa seurasin vielä tunnistamattomaksi jääneen haukan lentelyä ja kiekumista ennen kuin nousin kajakista Pyhtään melojien laiturille. GPS näytti melotuksi matkaksi 31km ja kello alkoi lähestyä viittä. Koko matkaan reiluine taukoineen oli siis kulunut noin kuusi ja puoli tuntia. Viimeiset kymmenen kilometriä olivat painaneet keskinopeuden alle kuuden kilometrin, mutta eipä tässä ennätyksiä oltukaan tavoittelemassa.

Kiviä näillä ranoilla kyllä riitti. Niin tässäkin salmessa

Matkalla näimme haukkoja, kotkia, haikaroita ja muita merilintuja, pari kalastajaa ja runsaasti sekä pinnan päällä, että sen alla vaanivia kiviä. Veneilijöitä oli liikkeellä vain vähän ja avomerelle ei näkynyt kuin muutamassa kohdin. Lähes aina ulompana oli jokin saari avointa merinäköalaa peittämässä. Viimeisenä ponnistuksena kannoin kajakin rannasta tien varteen ja nostin sen auton katolle. Vastatuuleen melonta oli verottanut sen verran voimia, että tämä alkoi tuntua jo urheilusuoritukselta.

Maali häämöttää.
Keihässalmen laiturissa oli komea purjevene.