Keltaisen meren rannalla

Kajakkiparkki Lehmänsaaren länsirannalla 

Sunnuntaina 18.6. oli taas pienen tauon jälkeen melontaopintojen vuoro. Lähdimme Paula Jäntin opastuksella treenaamaan tilannehallintaa ja kajakin käsittelyä autenttisissa olosuhteissa. Aluksi siirsimme kajakit Metsolasta Mansikkalahteen autokyydein. Kello kymmenen maissa olimme merellä ja kaulat osoittivat kohti etelässä odottavia harjoitusmaastoja. Jollain ihmeen ilveellä Paula oli saanut loihdittua tähän harjoitukseen juuri optimaaliset olosuhteet. Ilma oli varsin lämmin ja tuulta oli aamupäivällä hieman alle ja iltapäivällä vähän yli kahdeksan metriä sekunnissa, Aallokkokin ehti kasvaa päivän mittaan sopivan kokoiseksi. Keli tarjosi juuri sopivasti haastetta, mutta melonnasta ei silti tullut missään vaiheessa liian rankkaa.

Pakkauspuuhissa Mansikkalahdessa

Suuntana Santakari, vetovastuu on tytöillä.

Kevyt kesäsade virkisti sopivasti.

Tytöt luotsasivat porukan Santakarin kautta Lehmän pohjoispäähän, johon jäimme harjoittelemaan mm. reskutuksia ja kajakin käsittelyä aallokossa. Saaren pohjoispään kivikkoinen ja madaltuva ranta nostaa toisinaan hankalankin aallokon. Tällä kertaa se oli kuitenkin varsin säännöllistä ja juuri sopivan kokoista. Aina välillä siirryimme rannan tuntumaan ohjeiden antoa ja edellisen tehtävän purkamista varten. Puolen päivän paikkeilla oli lounastauon paikka. Rantauduimme saaren itäpuolelle uimalla ja kajakkeja hinaten.

Kajakit tauolla, melojat syömässä.

Lounastauon jälkeen harjoittelimme riskianalyysin tekemistä ja siirryimme tämän jälkeen takaisin aallokkoon hinausharjoitusten pariin. Milloin meloja oli kaatunut ja toimintakyvytön, milloin taas rikkonut melansa tai ajautunut muuten vain rantakivikkoon pelastettavaksi. Monenlaisia ratkaisuja kokeiltiin, toiset parempia, toiset haastavampia. Välillä ilmassa oli pientä sählingin tuntua, mutta niin on varmasti tositoimissakin. Opimme mm. että varamelankin voi koota väärin ja että nopea ja määrätietoinen toiminta on tarpeen tuulen sortaessa pelastettavaa kohti kivikkoa.

Iltapäivää kohti aallokko rannan tuntumassa alkoi kasvaa.

Iltapäivään mennessä tuuli oli hieman voimistunut aalto sopivasti kasvanut tarjoten mahdollisuuden surffirantautumisen harjoitteluun Lehmän länsirannalla. Veden väri tosin poikkesi totutusta, mutta emme antaneet tämän häiritä harjoituksiamme. Oletimme keltaisen värin olevan peräisin runsaasta männyn siitepölystä, leväkukinnot olisivat jo varmasti latistaneet enemmän intoa. Jos oli rantautuminen välillä hankalaa kajakin juuttuessa aaltojen väliin, tarjosi myös vesille lähtö omat haasteensa. Sekään ei aina välttämättä onnistunut ensimmäisellä yrityksellä.

Välillä rantautuminen onnistui paremmin....

... toisinaan tultiin hieman omaleimaisemmin.

Kotimatkalla oli poikien vetovuoro. Yltyneen tuulen takia valitsimme mahdollisimman suojaisen paluureitin käyttäen hyväksi matkan varrella olleita karikkoja. Viimeisellä etapilla Kukourista Varissaareen joutui vastatuuleen painamaan jo melko määrätietoisesti. Onneksi matkat olivat kuitenkin lyhyitä. Mansikkalahden edustalla otimme vielä viimeiset surffit ja teimme viimeiset eskimot ennen kuin puoli seitsemän maissa pakkasimme kajakit autojen katoille vietäväksi takaisin Metsolaan. Kiitos kivasta ja opettavaisesta melontapäivästä!

Koko matkan hyvin koossa pysynyt ryhmä saapuu viimeiselle varikkopysähdykselle.

Veden voima

Aija näyttää mallia

Kävin ensimmäistä kertaa koskessa tänä vuonna vasta kesäkuun puolivälissä. Olen alkukauden vielä säästellyt koko talven kiukutellutta olkapäätäni. Nyt luottamus sen kestämiseen oli jo niin suuri, että päätin uskaltautua. Osaltaan kimmokkeena tähän oli myös uuden käytetyn laskupaatin hankkiminen. Nyt olimme kuitenkin Kultaalla puljaamassa ja alla oli vanha ja tuttu vihreä pulkka.

Joen vesi oli jo kohtuullisen lämmintä ja asuksi olisi varmasti sopinut paremmin märkkäri kuin käyttämäni kuivapuku, joka sekin lopulta kastui sisältä. Pientä alkukankeutta oli havaittavissa, mutta pääpiirteissään homma sujui ilman suurempia ongelmia. Olkapään takia otin hieman tavallista varovaisemmin ja pyrin välttelemään vasemmalle nojaamista.

Vesivanoista päätellen Pekka on tainnut pyörähtää

Virran voima yllätti näin talven jälkeen. Vaikka vettä ei kovin paljoa ollutkaan, muistui pian mieleen, että koskessa on pärjättävä pikemminkin älyn ja tekniikan kuin voiman turvin. Pari kertaa kesässä olen yleensä joutunut poistumaan kajakista, nyt tällainen wet exit tuli kohdalle heti ensimmäisen kaatumisen jälkeen. Pohjakallio oli niin lähellä, että kroppaa sekä melaa oli mahdoton saada järkevään asentoon eskimon aloittamista varten. Hetken aikaa maltoin odottaa pää alaspäin veden syvenemistä, mutta ilma loppui ja kajakista oli lopulta pakko poistua. Onneksi kaverit olivat auttamassa ja mies sekä kajakki saatiin heti takaisin melontakuntoon. Seuraavat pyörähdykset sattuivat onneksi jo syvemmissä paikoissa eikä ylimääräisiä reskutustoimia enää tarvittu.

Niin kivaa oli, että joelle täytyy päästä pian uudestaan. Sitä ennen kuitenkin sivistän itseäni merimelontaopintojen parissa.

Tyhjennyksellä

Oppia ikä kaikki

Helatorstaina oli aikaa pieneen päiväretkeen

Näin toukokuun lopulla alkaa lukuvuoden koulutyö olla jo takana, mutta kauden mittainen melontakurssi on vasta alussa. Paula Jäntti suorittaa melontakouluttajaopintojaan näillä vesillä ja hänen oivassa opastuksessaan sekä kuuden muun kotkalaisen melojan mukavassa seurassa saan kehittää ja päivittää omaa osaamistani pitkin kesää. Kun tieto tällaisesta mahdollisuudesta tuli, tartuin ilomielin tilaisuuteen.

Valtaosa maassamme järjestettävästä hiemankin kehittyneemmästä kurssitarjonnasta tuntuu painottuvan vahvasti ohjaajakoulutukseen. Kolmisenkymmentä vuotta opetustyötä ammatikseni tehneenä olen hieman karttanut tällaisia kursseja. Haluan toki kehittyä melojana, mutta samalla tahdon pitää työn ja vapaa-ajan riittävän erossa toisistaan. Siksi olenkin tietoisesti jättänyt melonnan ohjaamisen pääosin muiden harrastukseksi.

Kurssilaisia lautassa lauantaina 20.5. Opettaja on keskellä.

Ensimmäinen kontaktiopetuskerta kuuden jakson kokonaisuudesta on nyt takana ja se jätti hyvän maun suuhun. Aivan perustekniikoissakin riittää kyllä jokaisella varmasti aina jotain hiottavaa. On toki totta, että melomaan oppii melomalla, mutta jos haluaa oppia kunnolla, on hyvä aina välillä pysähtyä ajattelemaan, mitä oikein tekee ja miksi. Tällaiseen pohdintaan tämä kurssi on aivan erinomainen mahdollisuus.

Iltalenkillä kesy joutsen tuli aivan viereen

Koko toukokuu on ollut taas tavanomaista kiirettä arviointeineen, kokouksineen, seminaareineen ja venehommineen. On täytynyt tehdä pitkiä päiviä, jotta kaikki työt tulevat ajoissa valmiiksi. Melonnasta on ollut pakko vähän joustaa, mutta kahdeksan kertaa olen silti kajakkiin ehtinyt istahtamaan. Lenkit ovat tosin olleet lyhyitä reilun parin tunnin pyörähdyksiä lähivesillä. Kerran kävin hieman pidemmällä päiväretkellä Kuutsalon Santaniemessä. Kevään kokonaissaldo on tähän mennessä vasta hieman yli 200 kilometriä. Kausi on kuitenkin vielä aluillaan.

Tyytyväinen meloja Santaniemen laiturilla

Rento meininki

Rento meininki

Vihdoinkin sää suosi. Vappuna aurinko paistoi ja lounaistuulta oli muutama metri sekunnissa. Lähdimme sen enempää suunnittelematta viiden hengen porukalla pienelle vappumelonnalle. Neljä tuntia myöhemmin kolme meistä palasi. Kaksi muuta tulivat takaisin omia reittejään.

Pidimme kahvitauon Maijansalmessa ja mietimme, minne menisimme seuraavaksi. Päätimme käväistä syömässä eväät Niinilahdessa. Äyspäällä oli mukava aallokko ja ulappa kimmelsi kutsuvana. Ensimmäinen meloja kääntyi Kivenkorvansalmesta takaisin.

Kahvitauko

Vedimme kajakit kaupungin leirikeskuksen rantaan ja nautimme eväät terassilla. Suunnittelimme viikonloppukurssin järjestämistä joskus näissä merellisissä maisemissa. Paikkaa varatessa pitäisi vain tietää etukäteen, koska on otollinen keli. Pian istuimme taas kajakeissa. Nyt toinen meloja karkasi omille teilleen Mussaloa kiertämään. Mieleni teki mukaan, mutta viidellä kilometrillä pidentyvä kotimatka hillitsi menohaluja. Pysyi siis pääjoukon mukana.

Niinilahdessa

Paluumatkalla aallokko tuli takaa ja pohjanmuodostuksen takia se tarjosi muutaman mukavan surffin. Muutenkin kajakki kulki herkästi ja myötätuuleen oli leppoisa meloa. Perille päästyämme jäimme vielä hetkeksi aurinkoiselle vajan seinustalle keväisestä lämmöstä nauttimaan. Kotona illalla kasvoja kuumotti, alkaa olla aika siirtyä käyttämään aurinkorasvaa.

Uimareissu

Puvun sisään jäänyt ilma kelluttaa

Kotkan Melojien laituri laskettiin lauantaina 29.4. Sää oli aamupäivästä kohtalainen, mutta huononemaan päin. Paikalle oli kerääntynyt ilahduttavan paljon melojia. Itse asiassa talkooväkeä oli niin paljon, että kaikille ei enää riittänyt järkevää tekemistä. Oli kuitenkin kiva kokoontua yhteen ja vaihdella ajatuksia ja suunnitelmia näin kauden alussa.

Kunnostettu laituri oli helppo käsitellä

Edellisvuoden remontin ansiosta laituriponttooni oli nyt helppo kantaa muutaman miehen voimin mereen ja asentaa kolmessa osassa oleva kansi pieninä paloina sen päälle. Ankkurointi hoidettiin vanhaan tapaan kahdella mereen upotetulla teräspaalulla, nyt renkaita oli vain kokemuksesta viisastuneena modifioitu paremmin liikkuviksi.

Ankkurointi on syytä tehdä tukevasti

Seuran kalusto kannettiin porukalla vajan nurmikolle, jossa niiden kunto tarkastettiin, lastiluukkuja voideltiin, tehtiin hienosäätöä ja fiksailtiin mahdollisia pikkuvikoja. Kaksi suurempaa remonttia tarvinnutta kajakkia on jo aikaisemmin viety kalustonhoitajan pajalle, jossa toinen niistä on kuulemma jo valmiina. Kalusto onkin nyt paremmassa kunnossa kuin vuosikausiin.

Kerrankin talkoissa oli reilusti väkeä

Laiturin laskemisen jälkeen meillä oli tarkoitus lähteä porukalla melomaan, mutta sään suhteen kävi, kuten oli ennustettukin. Tuuli nousi, taivas vetäytyi paksuun pilveen ja alkoi sataa märkää räntää. Väki rannassa harveni pikkuhiljaa. Me loput siirryimme vajan yläkerran kerhotilaan, jonne rakennuspuhallin toi mukavasti lisälämpöä. Eväät kaivettiin esille, kerrottiin huonoja vitsejä ja melottiin tulevan kesän reissuja etukäteen. Samalla juhlistettiin hieman tulevaa vappuakin pari päivää etuajassa.

Yläkerta kutsuu

Sää oli muuttunut niin ikäväksi, ettei melonta innostanut, mutta hetken mielijohteesta saimme päähämme testata kuivapukuja. Omalla puvullani on nyt aluillaan viides melontakausi ja halusin kokeilla kuinka talven aikana tekemäni kaksi paikkaa pitävät ja miten hyvin kylmässä vedessä pysyy sen kanssa lämpimänä. Osalla porukasta oli talven aikana hankittu uusi puku ensi testissä.

Uusi puku testissä

Vesi pysyi hyvin puvun ulkopuolella ja urheilukerrastossa ja ouhessa fleecessä tarkeni polskutella hyisessä (+3° C) vedessä varsin hyvin. Kymmenessä minuutissa ei tullut kylmä kuin hieman sormille. Kädessä minulla olikin ohuen ohuet vettä läpi laskevat joustavat neopreenisormikkaat. Hieman paksummissa hansikkaissa sormetkin olisivat luultavasti pysyneet lämpiminä. Loppuen lopuksi pari kajakkiakin taisi käväistä päivän kuluessa pienellä koemelonnalla.

Kajakkien ulkoilupäivä

Kevyt kaupunkikierros

Kevään kelit eivät totisesti ole hemmotelleet. Vuoden viimeisissä sisäallasharjoituksissa perjantaina sovimme lähtevämme lauantaina 22.4. pienellä porukalla melomaan, kun kerrankin viikonlopuksi oli luvassa kohtalaista säätä.

Seikkailu odottaa, etelässä näkyy sinistä taivasta.

Aamukymmeneltä meitä oli vajalla yhteensä kuusi melojaa. Viisitoista minuuttia myöhemmin kajakit olivat vesillä ja niiden keulat osoittivat etelään. Päätimme kiertää Kotkansaaren vastapäivään. Tuuli oli lähes olematon ja aurinkokin paistoi, sillä meri oli suurimmalta osaltaan vapaa pilvistä, vaikka mantereella näyttikin heikommalta.

Pian on lounastauko, pohjoisessa pilvistyy.

Katariinanniemen kärkeen päästyämme päätimme käväistä pienellä varikkopysähdyksellä Varissaaressa etsimässä sinne piilotettua geokätköä. Tämä löytyikin nopeasti ja pian istuimme taas kajakeissamme. Seuraava etappi oli suunnitelman mukaan Kuusisen rannalla sijaitseva kalaravintola. Odotimme sitä vesi kielellä, olihan jo lounasaika.

Terassilla

Käytimme laiturinamme saunalautan terassia, jonne nostimme kajakit vierailun ajaksi. Rannassa savustettiin parhaillaan vastapyydettyä lohta ja viereisellä laiturilla kalastaja korjaili pyydyksiään. Astuimme sisään tupaan, josta vapautui juuri sopivasti meille oikean kokoinen pöytä. Sulauduimme hyvin joukkoon eikä tässä merellisessä miljöössä kukaan tuntunut kiinnittävän suurempaa huomiota päällämme oleviin kuivapukuihin. Liivit ja aukkopeitteet olimme sentään jättäneet kajakkeihin.

Soppa maistui

Tuoreesta kalasta keitetty lohisoppa maistui ruisleivän kanssa mainiolle ja oli mitä parhainta matkaevästä. Päälle nautimme vielä kupit kahvia ennen kuin jatkoimme matkaamme kohti kantasatamaa.

Sade uhkaa pohjoisesta.

Paperitehtaan kohdalla taivas vetäytyi siniharmaaseen pilveen, joka ropsautti pienen tovin hentoa sadetta niskaamme. Pian taivas kuitenkin jälleen selkeni ja matka jatkui hyvässä kelissä kohti vajaa. Hovinsaaren rannassa ihmettelimme syksyllä uponnutta moottorivenettä, joka lojui vahingoittuneena paikoillaan. Juuri ennen jäiden tuloa tehdyt nostamisyritykset eivät olleet onnistuneet ja talvi oli tehnyt tehtävänsä.

Hovinsaaren hylky

Kotimatkalla paistoi taas aurinko ja kajakki tuntui kulkevan miltei itsekseen. Kiire ei painanut meistä ketään, joten käytimme tähän leppoisaan 14 kilometrin päivämelontaan pysähdyksineen yhteensä neljä tuntia. Ei ehkä kovin tehokasta, mutta juuri siksi niin rentouttavaa. Kuka voisi keksiä parempaakaan tapaa viettää keväistä lauantaita?

Uusi viisikko

Talven aikana Kotkan melojille hankittiin viisi uutta kajakkia korvaamaan vanhempia, käytössä jo kuluneita edeltäjiään. Pääsiäispäivänä sää oli niin arktinen, että viime vuosina jo pieneksi perinteeksi muodostunut Munamelonta Lehmänsaareen jäi tänä vuonna tyystin tekemättä, sen sijaan kannoimme seuran uudet kajakit vajan nurmikolle pientä vertailua ja koemelontaa varten.

Uudet kajakit koemelontaa odottamassa. Edessä punainen Sirona ja sininen Scorpio.
Keskellä oranssi Vortex ja takana keltainen Essence ja valkoinen Fury.

Hankintaa tehtäessä pyrittiin huomioimaan seuran olemassa oleva kalusto niin, että jäsenille saataisiin mahdollisimman monipuolinen ja innostava valikoima erityyppisiä  ja - kokoisia kajakkeja, jotka palvelisivat hyvin myös kurssikäytössä. Varsin monipolvisen prosessin jälkeen ostettavaksi valikoituivat Tiderace Vortex, Peception Essence 16, Kayman Fury LV, Valley Sirona 16-1 RM ja P&H Scorpio LV. Koska seuralla on jo ennestään riittävästi suurikokoisia lasikuituisia retkikajakkeja, painottui hankinta pienempiin ja keskikokoisiin muovimalleihin ja Furysta sekä Scorpiosta päädyttiin pienempiin LV-versioihin.

Sironan ja Scorpion pohja on hieman pyöreä, Vortexin ja Fyryn tasainen.
 Essencessä on havaittavissa lievää v-muotoa.

Meloimme ja kääntelimme kajakkeja lähivesillä ja rannassa sunnuntaipäivän ratoksi ja yleisvaikutelman saamiseksi. Aina vaihdon yhteydessä vertailimme kokemuksiamme ja vaikutelmiamme. Metodi ei ollut mitenkään tieteellinen ja seuraavat luonnehdinnat perustuvatkin vain lyhyisiin ensivaikutelmiin lähes aallottomissa olosuhteissa ja ovat muutenkin puhtaasti subjektiivisia. Kukin löytää varmasti itse omat suosikkinsa, Antin astetta analyyttisemmat kommentit samoista kajakeista löytyvät hänen omasta blogistaan.

Essence on tasaisen varma.

Omistan itse Peception Essencen ja olen melonut sillä arviolta parituhatta kilometriä, joten en siihen tässä yhteydessä istahtanut. Essencessä on kaunis, hieman v-mallinen runkomuoto ja suorahko kölilinja. Kajakin terävä, mutta melko matala keula leikkaa hyvin aaltoja ja se käyttäytyy muutenkin selkeästi ja johdonmukaisesti kaikissa olosuhteissa. Se ei ehkä varsinaisesti ihastuta millään erityispiirteellä, mutta on takuuvarma ja luotettava peruskajakki monenmoiseen melontaan. Se on varsin suuntavakaa ja toimiva retkikajakki, mutta samalla se tottelee melko kivasti kallistusohjausta. Jalkatilaa on runsaasti ja istuianukko on suuri, kajakki on myös varsin vakaa. Rakenne on yksikerrospolyeteeniä, mutta v-mallisen rungon köli antaa tälle viisimetriselle kajakille riittävän pituusjäykkyyden. Ainoana tästä viisikosta Essencestä puuttuu päiväluukku melojan edestä. Tässä pienemmässäkin Essencen mallissa riittää hyvin tilaa vähän keskikokoista isommallekin melojalle. Yhdellä sanalla luonnehdittuna: -Varma

Sirona on näppärä pyöritellä.

Valley Sirona on melko uusi malli, jota on saatavana sekä muovisena että lasikuituisena. Tämä muovinen RM-malli ei ole kuin 490 cm pitkä, mutta tilaa ja kantavuutta riittää vielä Essenceäkin enemmän. Pienestä pituudestaan huolimatta kajakki vaikutti selvästi suurimmalta tässä joukossa. Tyhjänä tämä kajakki kellui korkealla ja oli erittäin ketterä ja helppo käännellä niin paikallaan kuin vauhdissakin. Melonta tuntui myös varsin kevyeltä, mutta pidemmällä taipaleella tämä lyhyehkö ja leveähkö kajakki tuskin on joukon nopein. Kallistettaessa tämä kajakki oli yllättävän vakaa. Tätä oli todella mukava käännellä rantakaislikossa, mutta pidemmällä retkellä suuntavakautta kaipaisi varmasti lisää, nyt evää joutui käyttämään reilusti jo melko maltillisessa sivutuulessa. Ehkäpä parikymmentä kiloa retkilastia saa kajakin uimaan syvemmällä ja käyttäytymään hieman rauhallisemmin. Yhdellä sanalla luonnehdittuna: -Leikkisä

Vortexissa on hyvä ergonomia, istuinaukko on kuitenkin edestä kapea.

Tiderace Vortex on varsinaisesti suunniteltu vuorovesiaalloilla leikittelyyn. Se on tasapohjainen ja jyrkkäpalteinen kajakki, jossa on kaksi negatiivista köliä jäykistämässä kerrosrakenteista polyeteenimuovia. Rokkeria rungossa on jonkin verran. Tämä kajakki vaikutti jämäkältä ja erittäin vakaalta. Siihen mahtuu isompikin meloja ja sen ergonomia on valmistajalle tyypilliseen tapaan erinomainen. Suhteellisen leveästä rungosta huolimatta melonta-asento on mainio ja kannen viisteet mahdollistavat tehokkaan melan käytön. Tätä 505 cm pitkää kajakkia pyörittelee kevyesti vaikka paikallaan ja kaatumaan sitä ei kyllä vahingossa helpolla saa. Kajakki tottelee hyvin evää ja ohjausta ja on Sironaa helpompi meloa suoraan. Tasainen pohja, jyrkät palteet ja leveä runko vaativat melojalta kuitenkin voimia ja mitenkään erityisen kevyeksi eteenpäin melomista ei voi väittää. Myös pienet pyöreät luukut saattavat hankaloittaa kajakin lastaamista retkikäytössä. Myötäaallokossa Vortex on varmasti mukava menopeli. Yhdellä sanalla luonnehdittuna: -Ketterä

Fyry on kevyt kantaa ja meloa.

Cayman Fury LV on hankituista kajakeista ainoa komposiittirakenteinen. Se vaikuttaa laadukkaalta ja on muita hankittuja kajakkeja selvästi kevyempi ja jäykempi. Se on pituudeltaan muiden hankittujen kajakkien mittainen, mutta tulitikun pituuden verran niitä kapeampi. Runkomuodoltaan Fury muistuttaa eniten Vortexia. Tasaisen pohjan ansioista kajakki ei kapeudestaan huolimatta ole mitenkään erityisen kiikkerä, joskin pientä huolellisuutta aloittelijoilta ehkä kaivataan. Hieman yllättäen tässä mallissa korostuvatkin kenties eniten normaalille retkikajakille tyypilliset piirteet, se kulkee vakaasti suoraan ja sitä on joukon kevyin meloa, mitenkään erityisen ketterä se välttämättä ole. Kapeuden ja rungon viisteiden ansioista melan saa upotettua aivan kajakin viereen ja veto on siten tehokas. Istuin tuo mieleen Tideracen mainion penkin, mutta muuten ohjaamoergonomia ei ole yhtä hyvä. Kajakkiin sopii pitkäjalkainenkin, mutta kajakin tilavuus, jalkatilan kapeus ja reisitukien mataluus rajaavat melojan maksimikoon noin 180 cm / 80 kg / kenkä 43 paikkeille. Yhdellä sanalla luonnehdittuna: -Kevyt

Scorpiossa on...

Viimeinen vertailluista kajakeista oli sininen P&H Scorpio LV. Tätä uudempaa MK II -mallia on saatavana sekä perinteisellä evällä että ns. scudderilla varustettuna. Hankkimamme mallin evän kontrolli toimii narulla yleisesti käytetyn vaijerin asemesta. Itse kajakki osoittautui erittäin mukavaksi meloa. Alkuvakaus ei ehkä ole kaikkein suurin, mutta pienen kallistuksen jälkeen tämä kajakki oli oikein tukeva. Kallistusohjausta se totteli erinomaisesti ja kulki muutenkin pienellä vaivalla juuri sinne minne meloja halusi. Scorpion pyörittely paikallaan tai pienessä vauhdissa ei ole aivan yhtä kevyttä kuin Sironan tai Vortexin, mutta toisaalta se kulkee kevyesti eteenpäin ja ergonomia on lähes Tideracen luokkaa. Tilaa tässä 508 pitkässä ja 53cm leveässä LV-versiossa ei ole sen enempää kuin Cayman Furyssakaan, joten melojan maksimimitat asettuvat samoihin lukemiin. Retkeilykäytössä scudder-valmius verottaa turhaan pakkaustilaa tämän muuten mainion kajakin takarungosta. Yhdellä sanalla luonnehdittuna: -Monipuolinen

...hyvät pyörähdysominaisuudet.