torstai 26. helmikuuta 2015

Meri tekee kiusaa

Harmaja tammikuun alkupuolella. Jääraja oli Kustaanmiekan kohdalla.

Kuluva talvi on ollut Etelä-Suomessa leuto ja vähäluminen. Saaristoa lukuun ottamatta koko Suomenlahti on pysynyt jäistä vapaana. Kotkan edustalla avovesiraja kulkee nyt helmikuun loppupuolella kiusoittelevan lähellä. Korkealta kalliolta tähystäessä näkee miten Mussalon sataman kärjessä ja heti lähisaarten takana välkkyy sininen meri. Kovien tuulten rikottua rannikon jäät, sopiva pohjoistuuli on jo pariin kertaan raivannut myös rannikkokaistaleen avoimeksi ja mahdollistanut melonnan parhaimmillaan jopa auringon paisteessa ja lämpötilan ollessa plussan puolella. Huonoksi onneksi tällaiset päivät ovat tietenkin sattuneet keskelle viikkoa, joten en ole päässyt niistä nauttimaan.

Kotkan saaren rannat tammikuun lopun harmaudessa. Avovettä näkyvissä.

Olin toivonut pääseväni vesille talvilomaviikolla. Ennusteen mukaan viikosta oli tulossa lämmin, mutta harmaa. Hiihtokelitkin alkoivat olla jo ohi. Edellisen viikonlopun kovat tuulet olivat rikkoneet haurastuneet jäät juuri sopivasti. Viikon 9 puoliväli näytti melonnan suhteen ennalta arvioituna oikein mainioilta. Jää oli pieninä lauttoina, jotka vallitsevat lounaistuulet olivat kasanneet Kotkansaaren rannoille ja Ruotsinsalmen suulle. Mussalon puoli oli täysin auki ja Jussinrannasta olisi hyvä hypätä kajakkiin. Aurinkokin saattaisi pilkistää. Olin pakannut kaiken valmiiksi ja kiinnittänyt kattotelineen kajakkia varten auton katolle. Mutta kuinkas sitten kävikään?

Mansikkalahti 26.2.

Tuuli kääntyi etelään ja levitti kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin rannat täyteen ajojäätä. Melonta jäi siis tällä erää haaveeksi. Kymijoelta olisi toki löytynyt avovettä heti Karhulan keskustassa, mutta mielessäni välkkyi merimaisema. Niinpä nielin pettymykseni ja hyppäsin polkupyörän selkään. Lähdin kevään ensimmäiselle lenkille naapurikaupunki Haminaan.

Kerrankin olisi kaivattu pohjoistuulta

Pientä lohtua maaelämään ovat toki tarjonneet perjantaiset uimahalliharjoitukset, joissa olen nyt puolen tusinaa kertaa onnistunut tekemään käsieskimon poolokajakilla. Tuskinpa tästä taidosta sen suurempaa hyötyä tulee olemaan, mutta on aina mukava oppia uutta.

Hamina on kaupunki

Helmikuun puolivälissä ilmestyi Sarah Outen:in ja Justine Curgenven:in hurjasta melontaretkestä kertova video Kayaking the Aleutians. Latasin filmin, katsoin sen pariin kertaan ja nautin merestä sekä karun kauniista maisemista. Hieman tämän jälkeen eksyin nettiä selaillessani naapurimaan sininauhamelojien sivuille, josta tilasin Jim Danielsson:in kirjan 100.000 kilometer i havskajak, missä aikuisena melonnan löytänyt kirjoittaja kertoo 24:n vuoden aikana suorittamistaan retkistä. Kirja on vasta alussa, mutta vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta. Virkamiesruotsilla yli 400-sivuisen teoksen lukeminen tulee kuitenkin ottamaan aikansa, joten palaan tähän aiheeseen luultavasti joskus myöhemmin.

Tämä mies on melonut pitkän matkan

Kaikenlaisia muitakin pikkukilkkeitä on lisäksi tullut hankittua tulevaa kesää ja kevättä varten. Näistäkin kirjoittelen hieman myöhemmin, samoin venenäyttelystä joskus tuonnempana.

Vaikka en vesille päässytkään, tänään on siinä suhteessa mainitsemisen arvoinen päivä, että käyttäjätilastojen mukaan tätä blogia on nyt luettu yli 10 000 kertaa. Palautetta on tullut joskus yllättäviltäkin tahoilta. Useat ihmiset, joille en sanallakaan ole hiiskunut harrastuksestani ovat kertoneet seuraavansa kirjoituksia ja pitävänsä niistä. Tällainen kannustaa jatkamaan.

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Perheenlisäystä

Jokainen tiettyyn urheilulajiin tosissaan ja monipuoleisesti haksahtanut tietää, kuinka erilaisia harrastevälineitä alkaa pikkuhiljaa kertyä nurkkiin. Aktiivihiihtäjän autotallista löytyy helposti vähintään puolenkymmentä suksiparia. Tarvitaan omat perinteisen tyylin välineet pakkaskelille, vesikelille ja retkeilyyn, vapaan tyylin suksia tarvitaan niin ikään ainakin kahdet. Tähän päälle tulevat vielä erilaiset laskettelusukset sauvoineen, monoineen ja muine varusteineen. Pyöräilijäkin huomaa pian, ettei kauppapyörällä matka taitu, eikä lenkkifillarilla ole liikenteen sekaan kaupungin nupulakiville menemistä. Maastoon ja metsäpoluillekin tarvittaisiin aivan omat välineensä.

En ole kokenut meloja, mutta edellä kuvaillun piirteen olen havainnut tässäkin harrastuksessa. Puolitoista vuotta sitten ostin kotimaisesta kajakkikaupasta erinomaiseksi osoittautuneen muovikajakin, jolla kelpaa meloa ja retkeillä monenlaisissa olosuhteissa. Olen melonut sillä nyt kahtena kesänä tähän mennessä noin 1700 kilometriä. Viime kesän koskikurssin innoittamana hankin toiseksi kajakikseni käytetyn koskarin virtaavaa vettä ja uimahalliharjoittelua varten. Tietojen ja taitojen kasvaessa olen täydentänyt ja hankkinut uusia varusteita ja veistellyt grönlantilaismeloja. Huomaan nyt omistavani kolme aukkopeitettä, kuusi melaa, kuivapuvun, pari anorakkia ja kohtalaisen määrän kaikenlaisia muita melontatarvikkeita ja -vaatteita. Näihin kuluttamaani rahasummaa en uskalla enkä edes halua lähteä arvailemaan.

Viimeisin käänne tässä yhä pahenevassa varustautumiskierteessä tapahtui tammikuun lopulla autoillessani Klaukkalasta kotiinpäin upouusi kajakkiperheenjäsen kattotelineellä. En tiedä, oliko kyseessä järkiostos vai ei, mutta uuden kajakin hankintaan olen päätynyt pitkällisen harkinnan ja pähkäilyn tuloksena. Halusin lasikuiturakenteisen ja jämäkan seuralaisen meriolosuhteita varten. Vanhaan kajakkiini olen edelleen täysin tyytyväinen, mutta sen temput olen jo oppinut tuntemaan. Hankkimalla uuden kajakin haluan kehittyä melojana ja saada jotain uutta ja piristävää tulevaa kesää varten. Vaikka kajakilla itsessään onkin vain välinearvo varsinaisten elämysten syntyessä melojan korvien välissä, haluan laajentaa kokemuksiani ja hakea perspektiiviä melontaharrastuksen myös tällä tavoin. Oletan tämän uutukaisen olevan pykälän verran entistä haastavampi, mutta vastapainoksi toivon siihen tutustumisen ja sillä melomisen olevan myös antoisaa.

Sika säkissä...
Aikaisemmissa kirjoituksissani olen tuonut esiin mielenkiintoni Artisania kohtaan. Koska suurin osa melonnoistani on kuitenkin lyhyempiä päiväretkiä puolityhjällä kajakilla, en hädin tuskin keskikokoisena miehenä tarvitse Artisanin kokoista alusta, joka minulle tyhjänä on turhan kantava. Niinpä päädyin katselemaan hieman pienempiä vaihtoehtoja. M-kokoinen Tiderace Xplore näytti speksiensä ja siitä luettavissa olevien runsaiden arvioiden mukaan olevan juuri etsimäni kaltainen kulkuväline, hieman Artisania pienempi ja ketterämpi, mutta kuitenkin suuntavakaa, merimelontaan ja retkeilyyn suunniteltu ja hyvin soveltuva kajakki.

Istuutuessani liikkeessä esillä olevaan mallikappaleeseen, tiesin löytäneeni etsimäni. Sen ohjaamo tuntui heti kättelyssä yhtä mukavalta kuin olisin pukenut omat hanskat käteeni tai vetänyt tutut farkut jalkaani. Tiderace tuntuu olevan kajakkimerkkinä varsin arvostettu, hintansa puolesta ehkäpä jopa yliarvostettu. Se vaikuttaa kuitenkin hyvin suunnitelluta, siistiltä ja kohtalaisen hyvin tehdyltä. Koska edellisvuoden malleja oli vielä muutama kappale varastossa ja kauppa tällaisesta saatiin syntymään järkevään hintaan, pakkasin paketin autoni katolle ja suuntasin luottavaisin mielin kotia kohti.

Kun tässä vaiheessa paljastan, että ostin kajakkini pelkkien paperitietojen ja takapuolituntuman perusteella melomatta sitä ensin, pitää moni minua varmasti vähän hölmönä. Näin olen kuitenkin ilman pettymyksiä menetellyt monasti aiemminkin vaikkapa suksien, polkupyörien, televisioiden tai veneiden kanssa. Luotan siihen, että varsin yleinen ja vuosia markkinoilla ollut kajakki ei lähtökohtaisesti voi olla täysin epäonnistunut. Se, kuinka Xplore sopii minulle, selviää vasta ajan kuluessa ja yhteisten kilometrien ja kokemusten karttuessa. Parinkymmenen minuutin testilenkki tyhjällä kajakilla tyynellä järvenselällä tuskin antaa kattavaa kuvaa minkään vesikulkuneuvon todellisista ominaisuuksista tai luonteenpiirteistä.

Sisko ja sen veli
Tehtyämme nyt ajan hengen mukaisesti ns.ensitreffit alttarilla, meillä on tuleva kesä aikaa totutella toistemme tavoille. Mikäli kaikki menee, kuten otaksun, tulee jossain vaiheessa päätettäväksi, miten menettelen vanhemman kajakkini Perception Essencen kanssa. Aika näyttää, säilytänkö sen kovempaa käyttöä varten, vienkö sen mökille kesäreissuja odottamaan, vai päätänkö jossain vaiheessa myydä kokonaan pois. Ainakin vielä kevätjäiden kelluessa meren pinnalla se saa toimia entiseen tapaan ykkösvaihtoehtonani.