- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

tiistai 24. heinäkuuta 2018

Postimyyntikajakki - Seabird Scott

Scott on takaosastaan melko matala kajakki
Ostin kevättalvella otsikon mukaisen kajakin. Täydelliseltä nimeltään se on SeaBird Designs R Scott MV HDPE. SeaBird Designs viittaa norjalaistaustaiseen valmistajaan, joka teettä kajakkeja edullisin tuontantokustannuksin eri tehtaissa. Malleja on kymmenittäin ja firmalla on iso välivarasto Virossa, mistä tilaamani, ilmeisesti kiinalaisvalmisteinen kajakki toimitettiin kotiovelleni. R Scott on tyyppinimi, jonka R- kirjaimen merkitys ei minulle ole auennut. MV viittaa kajakin kokoon, medium volume ja HDPE valmistusmateriaaliin, high density polyethylene. Samaa kajakkia valmistetaan kuitumateriaaleista myös erikokoisina versioina.

SeaBird markkinoi kajakkejaan näyttävästi ja hinnoittelee ne agressiivisesti. Tämä on herättänyt keskustelua niin rannoilla kuin nettipalstoillakin. Minäkin olen saanut jonkin verran kyselyitä kajakistani ja sitä on käyty muualta myös koemelomassa. Suurimpana ongelmana on, että näitä kajakkeja ei pääse tutkimaan kotimaisessa liikkeessä eikä kokeilemaan missään ennen kauppoja. Ostos on tehtävä postimyynnistä pelkkien esitetekstien ja mainoskuvien perusteella. Houkuttimena tässä on edullinen hinta, mutta se asettaa myös epäilyjä tuotteen laadusta. Kokosin tähän tekstiin omia subjektiivisia kokemuksiani otsikon kajakista eikä niitä pidä mennä liiaksi yleistämään. Kuluvana kesänä olen ehtinyt tähän mennessä meloa noin 600km, josta arvioilta puolet muovisella Scottilla. Kokemusta on kerääntynyt niin joelta, järveltä kuin mereltäkin tyynestä kovaan keliin.

Posteljooni on tuonut paketin
Hankin SeaBird Scottiin päivittääkseni kesämökillä majailevan edellisen muovikajakkini hieman sähäkämpään malliin. Koska kajakin hinta oli edullinen, en nähnyt suurta riskiä nettitilauksessa. Tein tilaukseni tammikuun lopulla ja toimitus luvattiin maaliskuun loppuun mennessä. Jo kuukautta ennen tätä virolaisella aksentilla puhuva nainen soitti minulle ja kysyi, voiko tilauksen jo toimittaa. Pian kajakki saapui pihaani vaivattomasti Postin valkoisella kuorma-autolla. Purin sen muovi- ja pahvikääreistä ja nostin talomme takahuoneeseen. Kajakkia oli ilmeisesti säilytetty pitkään pohjan varassa, sillä se oli hieman lommolla. Tuin paatin keulasta ja perästä ja nostin istuinaukon sisäpuolelle hieman painoa. Parissa päivässä kajakin pohja palautui kiltisti alkuperäiseen muotoonsa.

Runko on ns. swedeform, eli levein kohta on puolivälin takana.
Keula ja perä ovat terävät. Tasainen keskiosa on jäykistetty
kolmella pitkittäisellä uralla.
Pakkausluukkuja ei oltu varmistettu mitenkään, joten rakensin niihin karkunarut. Samassa yhteydessä säädin reisitukia taaemmaksi saadakseni paremman istuma-asennon. Reisituet asettuvat silti mielestäni hieman omituiseen kohtaan ja tekevät polvikulmasta varsin loivan, pakottaen jalat melko suoriksi keulakannen alla. Itse meloisin mieluusti polvet enemmän koukussa. Muilta osin ergonomia on toimiva. Mikään paikka ei puudu tai väsy pidempäänkään kajakissa istuessani.

Polvikulma on suhteellisen loiva ja reisituet sijoittuvat hieman outoon kohtaan.
Keskellä näkyy pohjaa tukemaan veistämäni styrofoam-levy, jollainen pitäisi
mielestäni olla kaikissa muovikajakeissa vakiona.
Kumiset pakkausluukut ovat osoittautuneet täysin tiiviiksi. Takarungossa oleva soikea aukko on tosin niin suuri, että ainakin reskutustilanteissa täytynee varoa laittamasta painoa sen päälle. Keulaluukku on tavanominen pyöreä, samoin selkänojan taakse jäävä pieni päiväluukku. Tämän eväsboksina käyttämäni tilan aukko on niin ahdas, että sen lastaaminen ja purkaminen vaatii kärsivällisyyttä. Luukku voisi aivan hyvin olla halkaisijaltaan pari senttiä isompikin. Tämä lisäisi kajakin käytettävyyttä merkittävästi. Istuinaukon edessä on vielä toinen pieni päiväluukku, joka on varustettu erikoisella kovamuovisella kierrekannella. Mekanismi toimii, mutta pitäisin tavanomista kumikantta käytännöllisempänä. Nyt luukussa ei ole lainkaan kaulusta ja sinne pääsee helposti vettä, ellei avatessa ole varovainen. Tavaratilana toimivan neopreenipussin kuivaaminen ei ole kaikkein helpoin tehtävä.

Erikoinen kierrettävä kansiluukkuratkaisu.
Kajakin laipot on valmistettu joustavasta foamista ja ne on kiinnitetty mustalla liimamassalla tiivisti runkoon. Kaikki tilat pysyvät täysin kuivina ja tiiviinä, vaikka liimausta ei ehkä olekaan suoritettu kaikkein siisteimmällä tavalla. Jalkatuet ovat jämerät ja helpposäätöiset ja peräevä toimii esimerkillisesti. Sen akselin tiiviyden kanssa oli alkukaudesta hieman ongelmia, mutta korjaukseksi riitti pieni pala Gorilla-teippiä molemmille puolille koteloa. Evä on KajakSportin valmistama, joten sen pitäisi olla laatutuote. Ilmeisesti minulla kävi vain huono tuuri tai sitten kyse oli akselimateriaalin kutistumisesta nollalämpötiloissa. Sittemmin vuotoa ei enää ole esiintynyt enkä ole asialla sen koommin vaivannut päätäni. SeaBird- kajakeilla on ainakin teoriassa pitkä takuu, mutta käytännössä asioiden hoitaminen ilman kotimaista maahantuojaa saattaa olla hankalaa.

Iso peräevä takaa suuntavakauden ja pitää muuten eloisan rungon
tuuleennousupyrkimykset aisoissa.
Kannen heloitus on periaatteessa onnistunut. Kuminauhoja on riittävästi ja ne on järkevästi sijoitettu. Kansiköydet ovat melko ohutta tavaraa eikä niiden materiaalista ole tietoa. Köysien kiinnityshelat näyttävät asiallisilta, mutta vaikuttavat turhan heppoisilta. Onkin ilmeistä, että retkilastissa olevaa kajakkia nostettaessa joko köysi tai niiden kiinnikkeet saattavat antaa periksi. Arvella vain sopii, miten mahtaisi käydä haastavassa reskutustilanteessa.  Eivät ne ainakaan ole omiaan luottamusta herättämään. Sekä köysistön että kiinnitysnippelit voi halutessaan melko helposti ja edullisesti päivittää tukevampiin, mikäli vain intoa löytyy tarpeeksi.

Kansikuminauhoja on riittävästi ja köysistö on hyvin
suunniteltu, mutta toteutus on hieman heppoista.
Kuvassa erottuu myös keulakannen viisteet.
Kajakin muovi on pinnaltaan täysin sileä ja kiiltävä, vaikka varsinkin kalliimman pään kajakeissa tunnutaan nykyisin suosittavan mattapintaa. Lopputulos on ehkä vähän halvan oloinen, mutta muuten täysin toimiva ja moitteeton. Materiaalina on rotaatiovalettu kolmikerrospolyeteeni. Tällainen sandwich-rakenne on ainakin teoriassa hyvä ratkaisu. Tätä käytetään myös kaikkein kalleimmissa muovikajakeissa. Tasaista keskipohjaa on jäykistetty monen muun tasapohjaisen muovikajakin tavoin pitkittäisillä urilla. Silti katsoin parhaaksi tukea pohjan istuinaukon etureunaan sopivan kokoisella stryrofoam- levyllä aivan, kuten tein edellisen muovikajakkinikin kanssa. Käytännössä muovisen kajakin jäykkyys riippuu niin monesta tekijästä, että materiaalin ja muodon suhdetta siihen vaikea eritellä. Olen tavannut sekä jäykkiä yksikerroksisia- että löysiä sandwich-rakenteisia muovikajakkeja. Scott sijoittunee rungon jäykkyydessä jonnekin puolivälin paikkeille. Rungon paino on tavanomainen ja pinta vaikuttaa hieman pehmeältä, kuten muovikajakeissa yleensäkin.

Kajakit on tehty melottaviksi ja siinä tuleekin tämän kajakin parhaat puolet esille. Stabiliteetiltaan MV Scott on 80- kiloisen melojan käsittelyssä tavanomainen, ehkä pikemminkin loppu- kuin alkuvakaa. Kajakki on herkkä käsitellä sekä tyhjänä että lastattuna. Kapea keula leikkaa hyvin aaltoja ja käytös vasta-aallokossa on hyvä. Kallistettaessa kajakin perän saa varsinkin tyhjänä irti vedestä ja se kääntyy lähes paikallaan. Tätä kajakkia on muutenkin ilo ohjailla kallistelemalla. Tasaisen keskikohdan ansiosta se myös surffaa helposti ja sitä on helppo käskyttää ilman suurta voiman käyttöä. Se ei myöskään pahemmin vänkää myötäaallokossa poikittain, kuten moni muu vastaavan mittainen kajakki.

Scott surffaa iloisesti.
Keulakannen viisteiden ansiosta Scottia on hyvä meloa melko pystyllä otteella ilman, että mela kolisee koko ajan kajakin runkoon. Evä on kooltaan suuri ja helppokäyttöinen. Sitä myös täytyy osata käyttää aktiivisesti. Tasaisen keskipohjan ja kohtuullisen rokkerin takia tämä kajakki on ilman evää melkoinen viipperä ja kääntyy hanakasti tuuleen. Evän avulla suuntavakaus on sitä vastoin hyvä. Normaalissa retkivauhdissa kajakki on mukavan kevyt meloa ja ketterä käsitellä. Kovempaakin sillä toki pääsee, mutta rungon malli paljastaa, että miksikään kilpa- tai kuntokajakiksi tätä ei ole tarkoitettu. Kaiken kaikkiaan Scottin melontaominaisuudet ovat kerrassaan mainiot.

Pakkaustilat ovat tavanomaiset. Foamilaipiot vievät hieman tilaa kajakin sisältä, kuten useimmissa muissakin muovikajakeissa. Kapea keula ja suhteellisen edessä oleva evä yhdessä kapean perän kanssa hankaloittavat tehokasta pakkaamista. Keulassa minulla kulkee kenkien lisäksi makuupussi, vaatteet ja ruokailuvälineet. Taakse lastaan teltan ja muut majoitusvälineet. Takapakkaustila on melko matala. Päiväluukku ei ole mikään tilaihme, mutta kyllä sinne kohtuullisesti evästä mahtuu. Oikean nyssäkän esille taiteileminen pienestä aukosta on kuitenkin hankalaa. Melojan edessä olevassa päiväluukussa kulkevat tarpeelliset pikkutavarat kätevästi. Etulaipio on kiinnitetty mielestäni turhan kauas eteen. Keskimittaisella melojalla jää jalkatukien etupuolelle reilusti hukkatilaa. Tänne mahtuu hyvin Trangia ja muutakin isompaa tavaraa, mutta niiden pakkaaminen on hankalaa eikä kuivana pysymisestä ole takeita. Mieleni tekisi siirtää laipiota 20 cm taaksepäin, jolloin keulaan saataisiin lisää tilaa vähintään yhdelle reilun kokoiselle kuivapussille.

Lastia mahtuu kohtuullisesti. Matalahkon takaluukun aukko on valtava.
Kokonaisuutena ajatellen olen ollut kajakkiini hyvin tyytyväinen. Muovinen SeaBird Scott erittäin edullinen kajakki, jonka melontaominaisuudet ovat mainiot ja laatukin keskitasoa. Koko tilaus kotiin kuljetettuna maksoi himpun alle 800 euroa. Kajakkipaketti sisälsi myös lähinnä aloittelijalle sopivan melan, aukkopeitteen ja liivit. Nämä olen sittemmin pistänyt tarpeettomina kiertoon. Tämä ostos on antanut rutkasti vastinetta rahoille ja kestää varmasti hinta-laatusuhteeltaan vertailun mihin tahansa muuhun kajakkiin.

Melonnan tarkoituksena on antaa elämyksiä ja kajakki on tähän vain väline, ei itseisarvo. Toisaalta mikään yksityiskohta kajakissa ei saisi liiaksi häiritä näiden elämysten kokemista. Missä sitten kulkee järkevän taloudellisen satsauksen raja? Tämä valinta on jokaisen itse tehtävä. Sijoittamalla vähän enemmän rahaa, saattaa saada itselleen hieman paremman kulkupelin. Mikään itsestäänselvyys tämä ei kuitenkaan ole. Kysymys on paitsi laadusta, myös sopivasta kompromissista ominaisuuksien suhteen sekä henkilökohtiaisista mieltymyksistä. Varsinaisena retkikajakkinani on ja pysyy edelleen Tiderace Xplore. Se maksaa viisinkertaisesti muoviseen ja liki kolminkertaisesti hiilikuituiseenkin Scottiin verrattuna, mutta on niitä tilavampi, kenties aavistuksen nopeampi sekä laadultaan ja ergonomialtaan jonkin verran parempi. Omat pienet puuttensa on toki siinäkin.

Uusi ja vanha mökkikajakkini, kelpo kulkupelejä molemmat.
Perception Essence on sittemmin myyty.
Mitä sitten tulee melonnan hauskuuteen, vaakakuppi taitaa kallistua Scottin puolelle. Minulle Scott on ollut loistava kakkoskajakki, joka voisi ihan hyvin toimia ykköskajakkinanikin. En pidä yhtiön markkinointipolitiikasta ja suosin mielelläni kotimaisia melontatarvikeliikkeitä, joiden palvelusta minulla on pelkästään positiivisia kokemuksia. Haluan asioida näissä jatkossakin. Silti SeaBirdin edullinen hankintahinta on niin merkittävä kilpailuvaltti, että saattaisin hyvinkin harkita esimerkiksi hiilikuituisen Scottin tilaamista seuraavaksi ykköskajakikseni. Vai olisikohan sitenkin yli tuplasti kalliimpi P&H Cetus tai uusi Tiderace Xceed parempi vaihtoehto, vai...?



+ Edullinen hankintahinta
+ Pääosin hyvä design
+ Mainiot melontaominaisuudet
- Työn laatu keskitasoa
- Tilattavissa ainoastaan netin kautta
- Mahdollisten reklamaatioiden hoitaminen arveluttaa







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti