- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

torstai 28. kesäkuuta 2018

Pystyasennossa

Tästäkö uusi harrastus?
Pitihän minunkin kokeilla viime vuosina laajaa suosiota saanutta suppausta. Kuningasidea oli, että mökin alla lomautettuna vuosikaudet maannut vanha purjelauta saattaisi hyvinkin toimia myös suppilautana. Jostain syystä tämä välähti mieleeni viime talvena Helsingin itärajan tuntumassa sijaitsevassa melontaliikkeessä retkiluisteluvarusteita ostaessani. Niinpä mukaani lähti tuolloin luistimien lisäksi muutaman kympin hintainen sup-mela. Sain siitä vielä mukavan talvialennuksen.

Oikeasta tekniikasta minulla ei ollut hajuakaan, kun ensimmäisen kerran hyppäsin laudalle ja aloin kauhoa eteenpäin. Muutaman kilometrin mittaisella lenkillä lähisaaren ympäri piti melontapuolta vaihtaa sangen tiheästi, koska lautaa oli muuten hankala saada kulkemaan suoraan. Onneksi olin aikoinaan tottunut seisomaan kyseisellä laudalla purjeen kanssa, joten tasapaino ei tuottanut ongelmia.

Ensimmäisen lenkkini jälkeen söin lounaan ja googlasin jälkiruuaksi kännykästä muutaman sup-aiheisen artikkelin. Jätin purjelaudasta kölin rannalle ja teippasin sen aukon umpeen, siirsin painopistettä hieman eteenpäin ja lyhensin vetoa lopusta vartalon kohdalle aivan kuten normaalistikin melottaessa ja otin melasta vähän leveämmän otteen jolloin sain kroppani paremmin mukaan. Nyt homma alkoi toimia huomattavasti paremmin ja uskaltauduin jo seuraaviakin saaria kiertelemään. Enää lauta ei kiemurrellut aamupäivän tapaan.

Lounaan jälkeen lisää oppimaan...
Paljon on vielä oppimista, mutta vaikuttaa siltä, että monia asioita melonnasta voi hyödyntää lähes suoraan supatessakin. Tuulen vaikutus oli tosin kajakkiin verrattuna huomattavasti suurempi. Tämä ei ole mikään ihme, onhan tuulipintaakin huomattavasti enemmän. Pieni yllätys tuli, kun kokeilin auttaa käännöstä lautaa kallistamalla. Sain vasempaan jalkaani sellaisen suonenvedon, että se pakotti minut istahtamaan hajareisin laudan päälle muutamaksi minuutiksi ennen kuin pääsin jatkamaan matkaa.

Nyt kahta kertaa ja noin kymmentä kilometriä kokeneempana jäi hommasta sellainen maku, että kaivan lautani varmasti useamminkin esille ja otan homman harjoittelemalla paremmin haltuun. Googlailu paljasti myös sen, ettei lautani kovinkaan merkittävästi poikkea matkakäyttöön suunnitelluista varsinaisista suppilaudoista, joten välinepäivityksiäkään ei lähitulevaisuudessa ole tarpeen miettiä. Ei tästä suppailusta mitää melonnan korviketta tai kilpailijaa näillä näkymin ole tulossa,  ompahan kuitenkin pieni lisämauste melontaharrastukseeni.

Näillä mennään ainakin toistaiseksi






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti