- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Kierrellen ja kaarrellen

Illat alkavat olla jo niin valoisia, että melomaan olisi mahdollista lähteä töiden jälkeenkin. Arki-illat tahtovat kuitenkin olla niin täyteen buukattuja, että harrastustoiminta on ollut pakko keskittää viikonloppujen yhteyteen. Lauantaina 16.5. kävin kiertämässä Kuutsalon. Koska suuntasin Kantasatamasta itään ja palasin Keisarinsataman kautta, tuli samalla kertaa kierrettyä myös Kotkan saari. Mittaa tälle mukavalle melontareissulle kertyi runsas kolmekymmentä kilometriä.

Naapurin pojat ovat tulleet hakemaan veneitään huollosta
Kivisillan alitettuani tapasin heti ensimmäisen tutun melojan Hovinsaaren laiturilla tepastelemassa. Juttelimme hetken ennen kuin jatkoin matkaa. Yacht Storen rannassa laskin toista tusinaa hulppeaa jahtia. Nyt näyttää olevan se aika keväästä, kun Pietarin porhot laskevat veneensä vesille. Näiden rinnalla laiturin kulman takana lymyävät kotimaiset viranomisveneet näyttivät melkoisen vaatimattomilta.

Luotsikutterit odottavat asiakkaita viemään Kotka Millsin paperia maailmalle
Pirköyrin loiston jälkeen suuntasin suorinta linjaa kohti Kuutsalon Santaniemeä, jossa pidin ensimmäisen maataukoni vajaa parin tunnin melonnan päätteeksi. Pohjoisen puoleinen tuuli kävi sen verran rantaan, että jatkoin matkaani melko pian pienen evästankkauksen jälkeen.

Pirköyri. Aiemmin viikolla merivartiosto oli hinannut
täältä hätään joutuneen moottoriveneen rantaan.

Ensimmäinen tauko Santaniemen itärannalla
Pikkuhiljaa nousevassa myötätuulessa meloin pitkin saaren suojaista itärantaa kohti Kirkonmaan salmea. Mieleeni palautuivat elävästi lapsuuden kesät. Isovanhemmillani oli mökki Kuutsalon puolella lahden pohjukassa, joten näitä rantoja on tullut serkkupoikien kanssa hieman yli kymmenkesäisenä koluttua. Nyt tuosta alkaa olla aikaa jo neljäkymmentä vuotta. Useammallakin sukulaisellani on yhä kesämökki näillä samoilla seuduilla. Veneitä en tutuissa rannoissa tällä kertaa kuitenkaan nähnyt. Velipoika, serkut ja täti olivat tainneet jäädä viettämään kaupunkiviikonloppua.

Tässä salmessa on lapsena tullut soudeltua
Mietin, kummalta puolelta Lehmäsaaren kotimatkalla kiertäisin. Päädyin melomaan itäpuolen salmesta ja päätin pitää tauon sen suojaisessa laguunissa. Yhä noussut pohjoistuuli kanavoitui voimakkaasti salmeen ja eteneminen oli hidasta. Saaren rannasta, muutaman sadan metrin päästä erkani tutun oloinen kajakki. Tunnistin hahmon seuramme konkarimelojaksi. Hän oli taukonsa juuri pitänyt ja minä omaani vasta aloittelemassa, joten en edes yrittänyt meloa häntä kiinni. Poikkesin monttuun keräämän voimia kotimatkaa varten. Rannassa oli puolisen tusina venettä, rantauduin hieman muista erilleen ja ryhdyin nauttimaan eväitäni.

Toisen tauon pidin Lehmän montussa
Hyvä, että lepäsin. En nimittäin aavistanut, millaiseksi meno salmen jälkeen muuttui. Ennusteen mukaan tuulta piti olla nelisen metriä sekunnissa, mutta nyt sen sai huoletta tuplata ja kaikki tämä tuli suoraan vastaan. Edessä oli kymmenen kilometrin rankka taival melkoisessa ristiaallokossa ja tuulen tuiverruksessa. Käsittämättömän upea tummanpuhuva venäläisalus lipui väylää pitkin kohti satamaa. Normaalisti vastaavia näkee lähinnä Bond-filmeissä tai Monacon lahdella. Tunnin määrätietoisen puskemisen jälkeen olin Katariinan niemen päässä. Niemen suojassa lepäsin hetken ennen kuin lähdin viimeiselle pikataipaleelle kohti Metsolaa. Matkalla kohtasin vielä tutun melojapariskunnan myötätuuleen laskettelemassa. Olivat kiertämässä Kotkan saarta.

Pikku luoto Mussalon saaren länsipuolella
Seuraavan viikon perjantaina 22.5. lähdin töistä ajoissa ehtiäkseni vesille hyvän sään aikana. Ilma oli mitä parhain, mutta lauantaiksi oli taas luvassa sadetta ja suttua. Päätin kiertää Mussalon ennen saunaan menoa. Otin mukaani saman omatekoisen grönlantilaismelan kuin edellisen viikonlopun Kuutsalon reissullakin. Tämä mela tuntuu olevan olkapäilleni hiilikuituista euromelaani armeliaampi ja muutenkin löydän sillä helposti mukavan melonta-asennon josta saan aikaan tehokkaan vartalon kierron. 

Matka oli tällä kertaa runsas parikymmentä kilometriä. Varasin evääksi banaanin, muutaman lihapullan ja suklaapatukan mahdollista maataukoa varten. Mussalon satamassa oli kiinnittyneenä yhdeksän laivaa, joista yhtä satamahinaaja Jupiter avusti parhaillaan irti laiturista. Odottelin hetken touhua katsellen, kun en väliinkään oikein tohtinut mennä.

On laiva valmiina lähtöön, se kaukomaille vie...
Hetken päästä Viikarin salmessa vastaan purjehti 42-jalkainen Bavaria. Näitä kohtuullisen hintatason merten asuntovaunuiksikin kutsuttuja saksalaispursia näkee vuosi vuodelta vesillämme enemmän. Meloin kohti Vehkaluotoa harkiten maataukoa. Päätin kuitenkin pitää ainoastaan lyhyen kelluntatauon ja syödä evääni saaren tarjoamassa suojassa.
Toiset lähtee, toiset tulee...
Banaania mutustellessani katselin maisemaa mökkiläisen silmin. Niin uudistuvien energiamuotojen kannattaja kuin olenkin, minun on pakko myöntää, etten näiden uusien tuulimyllyjen kaltaisia rakennelmia mökkinaapurikseni mielelläni kelpuuttaisi. Kaikkeen tietysti tottuu, mutta melkoinen kontrasti Vehkaluodon idyllisten mökkirantojen ja vastapäisen Mussalon satama- ja tuulipuistoalueen välillä kyllä on.

Ympäristöystävällistä energiaa?
Äyspään osuus sujui mukavassa myötälaineessa. Keli mahdollisti muutaman lyhyen surffinkin. Hevossaaren haikara liiteli hetken matalalla kajakkini yllä. Reilun kolmen tunnin melomisen jälkeen saavuin kotiin niin aikaisin, että odottamani sauna ei vielä ollut ehtinyt edes kunnolla lämmitä.

Sunnuntaina 24.5. teimme Pasin kanssa pikku lenkin Äyspäälle aaltoja katselemaan. Kohtuullisesta tuulesta huolimatta myötälaine ei tällä kertaa tarjonnut odottamamme kaltaisia kyytejä, vaikka Kivenkorvansalmen suulla olikin melkoinen rynkytys. Metsolan kaislikossa yritin kuvata tuttua haikaraa useammankin kerran. Linnulla taitaa olla jokin ylimääräinen aisti, se oli aina ratkaisevat sekunnit minua edellä. Kuva jäi siis saamatta. Seuraavasta otoksesta voi itse kukin yrittää etsiä karkulaista.

Bongaa haikara?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti