- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

torstai 14. toukokuuta 2015

On kaikki niin kuin ennenkin...

Helatorstai alkoi tuttuun tapaan kokeita korjatessa ja oppilasarviointeja suorittaessa. Ennen puolta päivää pää oli jo aivan tönkkönä ja hartiat niin jumissa, että päätin lähteä sateesta ja harmaasta ilmasta huolimatta merelle virkistäytymään. Kauhoin eskimomelalla vastatuuleen kohti Äyspäätä uuden sydvästin suojatessa kasvoja ja silmälaseja suurimmilta pisaroilta. Fiilis oli yhtä apea kuin ilmakin. Liivin remmissä roikkuva kellokin näytti pysähtyneen.

Meriharakka päivystää rantakivellä
Hevossaaren kapeikkoon tultaessa jäin seurailemaan pesivää joutsenpariskuntaa ja otin juomapullosta pienen hörpyn. Silloin oikealta kasvihuoneen rannasta lehahti lentoon tuttu harmaahaikara, jota jo hieman huolestuneena olin muutaman viikon odotellut. Yhtäkkiä pää tuntui kevyemmältä ja ilma raikkaammalta, katselin ympärilleni uusin silmin.

Lapset lennättivät Mussalon puolella leijaa ja rannat suorastaan kuhisivat lintuja. Kaislikot olivat täynnä sorsia ja lokit lepäilivät kivien päällä. Hevossaaren sillan jälkeen vanha sininen vene oli vedetty maihin ja sen vieressä viime kesänä pesinyt nokikana oli siirtänyt pesänsä nyt salmen toiselle rannalle. Silkkiuikut sukeltelivat pareittain ja rannoilla tepasteli koreita meriharakoita.

Äyspäälle tullessani aallokko kasvoi kohtuulliseksi, paluumatkalla se tarjosikin muutaman mukavan surffin. Satamäärin pääskysiä piti sadetta karikon kivien kylkiin tarrautuneena, osa lenteli aivan meren pintaa viistellen. Merimetsoja ei vielä ollut sattunut silmiin ja mieleeni muistui edellisellä melontakerralla kuulemani tarina, jonka mukaan niiden kannan kasvu olisi pysähtynyt merikotkien yleistymiseen. Ensimmäisen kotimaisen merikotkani havaitsin viime kesänä ja tältä kesältäkin on jo yksi havainto. Taitaa siis suuresta merimetsomäärästä olla jotain hyötyäkin.

Rentukoita rannalla
Kun laskettelin myötätuulessa kotiinpäin, löysin viimein nuo mustat kenokaulatkin Pohjinselän kiviltä istuskelemasta. Sikosaaren rannassa aurinko pilkahti ohikiitävän hetken ja sai rantakaislikon rentukat loistamaan. Tältä melontaretkeltä palasi kotiin virkistynyt ja tyytyväinen mies, jolta kesken jääneet työt sujuivat kepeästi. Niska- ja hartiakivutkin jäivät merelle. Jopa rantakoivujen hiirenkorvat näyttivät lyhyen retken aikana kasvaneen silmissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti