- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Harmaata

Marraskuun puoliväli
Onko kerran viikossa riittävästi, kysellään parisuhdepalstoilla. Mikäli kyse on melonnasta, täytyy tunnustaa, että vaikka mieli tekisi, ei enempäänkään näin marraskuussa oikein pysty. Päivät ovat lyhyitä ja illat pimeitä. Viikonloputkin tahtovat täyttyä kaikenlaisista askareista, joita arkena ei ennätä hoitaa. On tyydyttävä siihen että vesille pääsee edes kerran viikossa.

Tästä on moni yrittänyt oikaista.
Matala vesi paljasti vanhan laiturinpohjan 
Ilmat ovat edelleen pysytelleet varsin lämpöisinä. Vaikka ollaan jo marraskuun puolivälissä, mittari näytti viittä lämpöastetta. Oli lähes samanlainen keli kuin edellisenäkin viikonloppuna, tuuli vain oli hieman hiljaisempi. Itse asiassa melontakeli oli varsin hyvä.

Pinnalle noussut putki työllisti merivartojoita 
Vesi oli tavallista matalammalla. Keisarinsataman lahdella, aivan Kivisillan suulla oli parkissa merivartioston iso kumivene. Viranomaiset olivat merkkaamassa vaarallisessa paikassa pinnalle noussutta vesi- tai viemäriputkea. Toivottavasti kukaan ei epähuomiossa törmää siihen. Merivartjat kertoivat, että merkit on pimeän tullen tarkoitus varustaa valoilla.

On armas mulle aallon tie...
Harmaasta sunnuntaista huolimatta merellä oli syksyä säikähtämättömiä melojia lähes ruuhkaksi asti. Merituulen sillan jälkeen vastaan meloi Mansikkalahdesta lähteneitä tuttuja. Herrat olivat matkalla kantasataman kautta itään. Miehet kertoivat kolmannenkin melojan lähteneen Mansikkalahdesta samoihin aikoihin. Arvelimme tämän suunnanneen tapansa mukaan ulommas merelle. Kotvan kuluttua vanhan öljysataman laiturin kohdalla vastaan tuli Metsolasta Kotkan saarta kiertämään lähtenyt neljäs kajakki. Rupattelimme Pasin kanssa hetken ennen kuin jatkoimme kumpikin matkaamme. Kaiken kaikkiaan meitä näytti olevan siis ainakin viisi melojaa vesillä samanaikaisesti.

Vastaan tuli lisää tuttuja
Meloin Mussalon puolelle, kiersin Hirssaren ja suunnistin Ruonalan vesille. Kesän aikana tutuksi tullut harmaahaikara näytti olevan vielä maisemissa. Milloinkohan se lähtee muuttomatkalle? Joutsenia oli kerääntynyt lahdukoihin isommiksi joukoiksi. Laulujoutsenet töräyttelivät hermostuneina trumpettejaan. Muutto lähestyy, taitaa olla matkakuumetta. Kiersin Hevossaaren ja rundailin rantoja pitkin takaisin. Sain kasaan vajaat 20 kilometriä. Loppumatkasta ilmakin muuttui selkeämmäksi, hyvä ettei aurinko pilkahdellut. Olipa mukava viettää taas kolmisen tuntia laatuaikaa merellä!

Sääkin alkoi pikkuhiljaa seljetä.
Mitenhän tämä merkki selviää tulevasta talvesta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti