- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Mökkimelontaa

Kerrankin aurinko paistoi ja sää suosi
Juhannuksen mentyä kirjaimellisesti plörinäksi, oli kesäkuun viimeisenä viikonloppuna mökkeilyn vuoro. Perjantaina hakiessani kajakkia vajalta kävin samalla melomassa seuran Artisanilla pikku lenkin. Vaimon päästyä töistä suunnistimme perheen kanssa Klamilaan. Illalla mökissä lueskelin Petri Sutisen kirjaa: Se suuri meriseikkailu, jossa kirjoittaja meloo saman kesän aikana Norjan ja Ruotsin rannikot Jäämereltä Tornioon. Moisiin suorituksiin ei minusta ole, mutta melomaan oli viikonloppuna kuitenkin mukava päästä.
Tällä kertaa ei tarvinnut meloa yksin
Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena. Nautittuani aamukahvin vanhojen sanomalehtien kera, valmistauduin muun perheen heräillessä päivän ensimmäiseen retkeen. Meloin rantoja mukaillen Klamilan EU-rahoilla kunnostettuun puolityhjään kalasatamaan heinäsirkka etukannella ja aprikoin, jatkaisinko kylänlahteen saakka. Kapean rännin sijasta päätin kuitenkin suunnata Harvajanniemen itärantaa mukaillen väljemmille vesille. Niemen puolivälistä oikaisin Havourin kautta Santasaaren kärkeen, mistä palasin kahden ja puolen tunnin lenkin jälkeen takaisin kotirantaan.
Klamilan iso ja kolkko kalasama on piilossa laiturin takana.
Veneseuran lippu liehuu salossa ja hyppyrimäen torni näkyy metsän yli.
Päivä kului perheen kanssa tavanomaisissa mökkiaskareissa ja heitin tikassa henkilökohtaisen ennätykseni. Illalla pistin saunan lämpiämään ja lähdin toista kertaa merelle. Suuntasin suoraan etelään ja kiersin Pulterin ja Lapurin palaten samaa reittiä takaisin. Santasaaren kärjessä tuli vastaan toinenkin kajakki, minne lie oli menossa? Nautin rauhallisesta fiiliksestä ja ilta-auringon säteistä täysin siemauksin. Ilmakin oli kuluneen kesän tähänastista paras. Parin tunnin lenkin jälkeen kotirannassa odotti lämmin sauna ja kylmä olut.
Keulan edessä Pulteri ja kello yhdessätoista Lapuri,
oikealla näkyy Santasaari ja vasemmalla Siikasaari
Kotiranta kutsuu lenkin jälkeen
Sunnuntaiksi oli sitten luvassa sadetta ja voimistuvaa etelätuulta. Ilmatieteen laitos ennusti kymmentä ja Foreca seitsemää metriä sekunnissa. Ajattelin kiertää Ruissaaren, mikäli keli vain sen sallisi. Santasaaren eteläpäässä vaikutti varsin rauhalliselta. Kaksi venälaistä purjeventtä suunnisti kohti Klamilaa pelkillä genuoilla ja Santiota kohti ajoi moottorilla liputon purjevene.
Toiset tulee, toiset menee...
Meloin Pultereiden suojassa etelään ja sitten käänyin länteen kohti Ruissaaren ja Mustamaan salmea. Mereltä tuleva aalto oli melko isoa, mutta pitkänä ja loivana sitä oli mukava meloa sivuvastaiseen. Allonpohjassa olin tuulelta suojassa ja niiden harjalla kajakkia oli helppo kääntää. Salmen suulla pidin pienen tauon, join hieman ja suljin anorakkini kauluksen sekä kiinnitin melani karkuremillä. Pian tuuli muuttui puuskaiseksi ja kanavoitui ikävästi kallioiden väliin. Sadekuurojakin alkoi ripsahdella.
Tutuillakin vesillä on välillä kiva vilkaista karttaan
Salmen länsipäässä oli sitten täysi rähinä päällä. Avomereltä vyöryvät, koko Suomenlahden leveydellä kokoa kasvaneet aallot murtuivat nopeasti madaltuvassa vedessä. Pärskeiden huuhdellessa kajakin kantta kiitin mielessäni tukevaa aukkopeitettä. Jyrkässä sivumyötäisessä aallokossa ei välillä voinut kuin nojata melalla veteen ja yrittää pysytellä pystyssä. Melonnasta ei oikein tahtonut tulla mitään ja alettiin olla jo mukavuusalueen ulkopuolella. Ryhdyin suunnittelemaan suojaisampaa paluureittiä Harvajanniemen rantoja pitkin.

Selvittyäni Ruissaaren rantakallioista käännyin Klamilaan vievälle väylälle ja laskettelin Ruissaaren ja Niinisaaren väliseen salmeen mojovassa surffissa. Salmen jälkeen meri tasoittui kuin taikaiskusta. Ei tätä turhaan kutsuta Hellitöksenseläksi. Pääsin kuin pääsinkin melomaan mukavassa sivumyötäisessä kotia kohti. Nyt uskalsin jo kaivaa kamerankin liivin taskusta. Meno maistui ja vaimenneet aallot tarjosivat välillä pikku surffeja kotimatkan ratoksi. Pienet sadekuurotkaan eivät menoa haitanneet.
Kotimatkalla Hellitöksenselällä

Olipa opettavainen retki ja mukava viikonloppu. Iltapäivän sadekuurojen lomassa pakkailimme tavarat autoon, ruokailimme ja luin Sutisen kirjan loppuun. Illaksi suuntasimme takaisin kaupunkiin. Toukokuussa vähiin jääneet melontakilometrit näyttävät viikon sairastelusta huolimatta kolminkertaistuneen kesäkuussa.
Kaksin rannalla yksinäiset...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti