sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Kesä kaikilla

Toukukuinen sade tuo värit hyvin esiin
Suvivirsi on nyt laulettu ja pahimmat kevätkiireet alkavat helpottaa. Lähiviikkojen aikana on mahdollisuus ryhtyä purkamaan kevään mittaa pitkäksi venynyttä tekemättömien töiden listaa ja siinä ohessa käydä hieman useammin merellä melomassa. Toukokuussa kerkesin kajakkiin yhteensä vain viisi kertaa, yleensä joko sateessa tai iltamyöhällä, ja sain kauhottua kokoon vaatimattomat 80 kiometriä. Tämän määrän kolminkertaistaminen ei pitäisi olla kovinkaan vaikea tehtävä seuraavina kuukausina, olkoonkin, että purjehdus on vapaa-ajankäytössäni edelleen ykkösprioriteetilla.
Lyijynharmaata helatorstaina
Itselleni uusina kohteina bongasin toukokuussa Äyspään keskellä töröttävät Selkäkarit tai Heilinkarit, nimitys näyttää vaihtelevan kartan mukaan. Maihin en tohtinut mennä lintujen pesintää häiritsemään, tyydyin vain kiertämään matalat kallioluodot.
Tässäkö se kuuluisa yksinäinen saarnipuu?
Toinen uusi paikka oli vanha ja tuttu Kukouri eli hienommin sanottuna Fort Slava. Saari sinänsä on moneen kertaan koluttu, mutta kajakilla en ollut täällä koskaan ennen vieraillut. Historiallinen linnoitussaari onkin oiva lähiretikohde. Huomioon on kuitenkin syytä ottaa ylitettävä laivaväylä sekä lähistön vilkas moottoriveneliikenne. 
Kukouri ilta-auringossa
Tämä loman alkajaisiksi tehty Kukourin retki alkoi hennossa sateessa, mutta päättyi riemukkaaseen auringonpaisteeseen. Melakin tuntui kädessä niin kevyeltä, että retkeilyvauhti ylitti seitsemän kilometriä tunnissa.
Punaiselle hiekalle oli hyvä vetää kajakki
Lintuja näkee vesillä edelleen paljon, mutta pahin kuhina alkaa olla rauhoittumassa emojen hautoessa pesissään. Metsolan ruovikossa bongasin helatorstaina harmaahaikaran ja päädyin sumussa keskelle isoa pääskysparvea. Epäselväksi jäi odottivatko linnut lentosään paranemista vai metsästivätkö ne kaislikon pikkuhyönteisiä ravinnokseen.
Minulla on tässä pesä!
Haluan kehittyä melonnassa ja oppia uusia puolia tastä harrasteesta, siksi olen ilmoittautunut koskimelontakurssille. Nyt, kun kurssin alkuun on vajaa viikko, jännittää hieman mihinköhän olen pääni pistänyt. Märkä ja hauska viikonloppu on varmasti kuitenkin tiedossa.

2 kommenttia:

  1. Pari kuvaa rikki ... vai, että koskeen, onnea vaan matkaan ... maybe next summer :-)

    VastaaPoista
  2. Otan takaisin, ne kuvat mitään rikki ole. Ei van tykännyt tuliketusta, kun tuli kromilla, niin hyvin pelittää.

    VastaaPoista