- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Reviiriä laajentamaan

Pikkuhiljaa tekee mieli  käydä tutkimaan uusia reittejä. Pääsiäisenä tehty Lehmän reissu oli minulle hyvä avaus. Sen jälkeen olen melonut pari kertaa yksin ja pari kertaa kaverin kanssa. Heti seuraavana päivänä kävimme kahden kajakin voimin Pyhtään puolella Hevossaaren eteläpäässä. Tuuli oli olematon ja ilma suorastaan helteinen. Oli kesäinen fiilis. Laskeskelin retkikartasta, että saaren kiertäminen Metsolan vajalta merkitsisi 22 kilometrin lenkkiä. Samalla etäisyydellä näyttää olevan moni muukin kohde. Tällä kertaa jätimme saaren kiertämisen. Tyydyimme pitämään pienen tauon sen eteläpään luodolla. Mansikkalahden tukikohta näyttäisi tarjoavan mielenkiintoisemman reittivalikoiman, mutta seuramme sosiaalinen elämä on keskittynyt Metsolaan. Molemmissa on puolensa.
Kaksin kalliolla
Seuraavalla viikolla kävin töiden jälkeen kiertämässä Kotkan saaren yksin melko navakassa tuulessa. Rantaan saavuttuani tapasin pari seura-aktiivia kajakkivajatalkoista. Tuntui hieman syylliseltä lähteä melomaan toisten jäädessä painamaan hommia kuivalle maalle. Katariinanniemessä tuuli oli mukavasti takaa ja pääsin hieman surffailemaankin. Toisaalta Kantasataman kohdalla kotimatkalla sai sitten vastatuuleen puskea ihan tosissaan. Yleensä pyrin suunnittelemaan reitin siten, että pääsisin takaisin suhteellisen mukavasti.
Kajakkien ulkoilupäivä pihanurmikolla
Sunnuntai-iltapäivällä 27.4. kurvasi Pasin auto vajalle juuri, kun olin istuutunut kajakkiini. Tästä tulikin siis duoreissu, mikä on paitsi mukavaa vaihtelua, myös turvallisuuden kannalta hyväksi. Äyspäälle päästyämme päätimme lähteä kiertämään Vehkaluotoa. Olen tottunut katsomaan maisemaa normaalisti avomereltä purjeveneen kannelta. Niinpä otimmekin aluksi epähuomiossa suunnan kohti Saunasaarta. Asian selvittyä emme enää viitsineet vaihtaa kohdetta. Näin päädyimme Saunasaaren merenpuoleiselle rantakalliolle lyhyelle evästauolle. Kotimatka sujui tällä kertaa mukavasti hennossa myötätuulessa.
Pasi poseeraa Saunasaaren kalliolla. Oikealla horisontissa siintää
Venäjälle kuuluva Suursaari ja vasemmalla kotoinen Haapasaaristo.
Koska vapuksi oli ennustutettu huonoa säätä ja minulla oli tiedossa runsaasti muita hommia, päätin hyödyntää vappuaaton poutakelin. Heti vesille päästyäni tapasin pari aurinkoisen päivän merellä viettänyttä melojaa, jotka olivat suunnistamassa takaisin Mansikkalahteen. Aurinko alkoi jo painua pilviharson taakse ja tuuli oli hieman yltymässä suunnatessani kajakkini keulan kohti Viikarin saarta. Sataman edustalla oli ruuhkaa, kun Finnnhansa ja norjalainen kemikaalitankkeri Rystraum saapuivat peräkanaa sisään. Ne eivät kuitenkaan kääntyneet Mussaloon vaan jatkoivat kohti kantasatamaa. Odottelin kiltisti ja pujahdin väylän yli vasta laivojen mentyä.
Ruuhkaa sataman edustalla.
 Ensin tuli Finnhansa...
...sitten Rystraum

Vaikka tuuli ei ollutkaan kuin kuutisen metriä sekunnissa, tiesin sen kokemuksesta kanavoituvan voimakkaasti Viikarinsalmessa. Siellä kävi nytkin melkoinen puhuri ja Kaunissaarenselältä tullut aallokko kasvoi korkoa ahtautuessaan samaan kapeikkoon. Vastatuuleen meloessa oli keula välillä ilmassa ja murtuvat aallot lisäsivät tunnelmaa. Odotin innolla, mutta nöyrin mielin paluuta myötätuuleen.

Saavuin Leppäkarin ja Lintukarin välistä Viikarin rantaan ja kiersin saaren pohjoispään. Merenkäynti länsirannalla oli kuitenkin niin voimakasta, että päätin jättää maatauon pitämättä. Keräsin voimia nojaamalla melalla aaltoihin ja syömällä omenan. Sitten lähdin laskettelemaan alamäkeen kohti salmea. Ranta taittoi aallot niin, että lyhyen leikittelyn jälkeen minun oli pakko suunnata sivumyötäiseen päästäkseni järkevästi takaisin väylän yli. Ei tehnyt mieli joutua uimasilleen keskellä väylää erään maamme vilkkaimman sataman edustalla. Sataman aallonmurtaja vaimensi lopulta aallot ja Mussalon saari laannutti tuulen. Kotimatka Metsolaan sujui tuttua ränniä myöten.
Varamelaa testaamassa...
Puut ovat nyt hiirenkorvalla ja melontakausi hyvässä alussa. Huhtikuun loppuun mennessä kilometrejä on kertynyt hieman reilu pari sataa. Toivottavasti ehdin toukokuussa edes muutaman kerran istahtamaan kajakkiin. Iltojen iloksi valmistin vanhasta melastani varamelan kymmenen euron jatkopalan avulla. Liitos sinänsä vaikuttaa aivan kohtuulliselta, vaikka liikkeessä varoiteltiinkin odottamasta siltä liikoja. Täydellinen se ei ole, mutta vastaa hyvin melan muita ominaisuuksia. Nykyiseen melaan tottuneena paluuta edelliseen ei kuitenkaan ole kuin vasta hätätilassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti