- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Jälleen kerran joella

"Kaukaa taas palaan joelle kerran
Se mua tuudittaa ja saan unohtaa
Huuhdon huoleni jokeen taas kerran
Sen viileys mua rauhoittaa"....

Ruotsinpyhtään Ruukin idyllistä tehdasmiljöötä. 
Aina silloin tällöin olen kyseenalaistanut tämän noin 70 kilometrin mittaisen Kotkan melojien perinteisen jokiretken mielekkyyden. Raskaasti lastattujen kajakkien kantaminen ohi patojen kun on melkoisen rankkaa hommaa. Hyvä, että kuitenkin tuli taas lähdettyä matkaan. Retki oli oikein onnistunut.

Tänä vuonna meitä lähtijöitä monen yhteensattuman jälkeen oli vain neljä. Isossa porukassa on toki mukava retkeillä, mutta tällaisella tiiviillä ja kokeneella sakilla patojen ohitukset sujuivat jouhevasti ja muu säätäminen jäi vähemmäksi ja koko homma toimi muutenkin oikein mainiosti.

Aurinko hymyilee. Matka on taas alkanut.
Kokoonnuimme vajalle perjantai-iltana viiden maissa ja siirryimme kahdella autolla Kultaankoskelle, josta lähdimme kajakkien pakkaamisen jälkeen Kymijokea myötävirtaa merta kohden hieman kuuden jälkeen. Noin tunnin melonnan jälkeen saavuimme Hirvivuolteen säännöstelypadolle. Tällä kertaa myös lännenpuoleiset patoluukut olivat auki, joten meidän tuli rantautua hieman tavallista aikaisemmin, mikä toi omaa lisäväriä kajakkien kantamiseen.

Matala oja tien ja nostopaikan välissä teetti hieman lisätöitä.
Hirvivuolteelta on noin tunnin melontamatka Hirvikoskelle, jonka selvitimme laskemalla. Vähäisen virtaaman takia kosken lasku sujui pitkälläkin kajakilla varsin helposti. Varmuuden vuoksi tyhjensin kuitenkin irtotavarat jalkatilasta ja kannelta ja kiikutin ne Ikean kassissa alajuoksulle ennen kuin antauduin virran vietäväksi.

Hirvikoski on onnellisesti takana ja suunta käy kohti Tammijärveä.
Hirvikoskelta Tammijärven pohjoispäässä sijaitsevaan Antinrantaan oli jälleen noin tunnin melominen. Saavuimme paikalle iltakymmenen maissa, pystytimme teltat ja istuimme hetken iltapalaa itikoiden seurassa nauttien ennen kuin vetäydyimme keräämään voimia seuraavaa päivää varten.

Antinarannan kaislikkoa lauantaiaamuna
Lauantaiaamu aukeni aurinkoisena, mutta Tammijärveä ylittäessämme taivas vetäytyi pilveen ja lännenpuoleinen tuuli alkoi hieman voimistua. Tammijärven jälkeen erkanimme Pyhtäänhaaran laskureitiltä ja suuntasimme kohti Ruotsinpyhtään Ruukkia, jossa jalkauduimme kantamaan kajakit padon yli. Taivas aukeni pilvestä ja aurinko tuli mukavasti esille. Ruukissa pidimme jokiretken hengen mukaisesti kunnon herkuttelutauon asioimalla paikallisessa lounasravintolassa.

Sademetsätunnelmia juuri ennen Ruukkia

Kunnon ateria antaa voimia ja kruunaa melontapäivän.
Tukevan aterian antamalla energialla selvitimme vajaa tunnin vastavirtaosuuden takaisin Pyhtäänhaaran päävirtaan kohti Stockforssin patoa ja Pyhtään kirkonkylää. Matkalla kohtasimme saman perämoottorilla matkaa taittavan veneilyseurueen kolmeen kertaan. Padolla lainasimme kevytrakenteista venetraileria ja siirsimme sillä kajakkimme kaksi kerrallaan vanhan voimalaitoksen padon ohi.

Stockforss ohitettiin kärryjä käyttäen.
Onkohan tämä Suomen surkein virallinen vesillelaskupaikka?
Seuraavana etappina häämötti vajaa tunnin melontamatkan päässä odottava Strukan sulku. Tähän mennessä olen aina istunut kajakissa odottaen porttien aukeamista, mutta tällä kertaa sain pikaperehdytyksen tämän maamme ainoan käsikäyttöisen merelle johtavan kanavan toimintaan. Yksissä tuumin Juhan kanssa hoidimme sulutuksen Paulan ja Teijan toimittaessa kajakit kanavan läpi.

Sulun täyttymistä odotellessa.

Muhkeat puiset sulkuportit
Sulutuksen jälkeen seurasi tämän retken Via Dolorosa halki pitkältä tuntuvan jokisuiston ruovikon ja Purolanlahden kohti keihässalmea ja siellä odottavaa Pyhtään Melojien rantaa. Keihässalmessa hyvästelimme matkaseuranamme toimineet Paulan ja Juhan ja jäimme pitämään evästaukoa ja keräämään hieman voimia jatkaaksemme vielä illaksi kohti saaristoa.

Vielä hetki ennen kuin päästään merelle
Pari melontakaveria oli lähtenyt iltapäivällä Kotkasta melomaan kohti Koukkusaarta. Odotimme heiltä tietoa tarkemmasta leiripaikasta ja lähdimme mukavassa sivumyötäisessä tuulessa, mutta omituisessa ristiaallokossa kohti samaa pistettä. Runsaan tunnin melottuamme tarkkasilmäinen Teija erotti rannalla jotain punaista, joika oletimme olevan ystäviemme kajakit. Suuntasimme sinne ja pian olimmekin jo teltan pystytyshommissa. Keittelimme evästä ilta-auringon paisteessa ja painuimme pehkuihin hyvissä ajoin.

Matkalla Koukkusaareen

Tätä maisemaa ehti taas jo kaivata
Yöllä kävi navakka tuuli, mutta aamulla se oli onneksi laantunut. Heräsimme auringon paisteeseen ja hoitelimme aamutoimet ja pakkaamiset turhia kiirehtimättä. Kello yhdentoista maissa olimme taas vesillä ja lähdimme saaren eteläkärjen kiertäen kohti Kotkaa. Melontakeli ei olisi tämän parempi  voinut olla. Koska meillä ei ollut mikään kiire takaisin, päätimme vielä meloa Mussalon rannalle Niinilahteen kahvipaussia pitämään. Merituuli alkoi heräillä ja saimme mukavan myötäisen kohti Metsolaa, jonne saavuimme hyvissä ajoin iltapäivällä.

Sunnuntaina merellä oli upea melontakeli


Muita tekstejäni samalta retkeltä aiemmilta vuosilta:
http://pikkulokki.blogspot.com/2018/07/reipas-jokiretki.html
http://pikkulokki.blogspot.com/2015/06/jokiretkeilya.html


Riki Sorsa: Joki

Kaukaa taas palaan joelle kerran,
se mua tuudittaa ja saan unohtaa,
huuhdon huoleni jokeen taas kerran
sen viileys mua rauhoittaa.

Huoleni hukkuen keskellä aikaa
mä jäin yksinäin ja ympärilläin
vieraat kasvot loi rahasta taikaa
ne taivasta kai lavastaa.

Kauan kiertänyt oon
nyt eksyneen huutoon
sain viimeinkin vastauksen.
Mä ympyrää juoksin kai suoritusten
joka päättyy näin sulkeutuen

Kaukaa taas palaan joelle kerran,
vaan vie se mua ei mukanaan.

Jälleenn kotiini tuun
ja jää matkalaukkuun vain muistoja eilisien.
Ja virta vie mukanaan laukun sen,
minä jään enkä pois tahdo en.

Kaukaa taas palaan joelle kerran,
se mua tuudittaa ja saan unohtaa,
huuhdon huoleni jokeen taas kerran
sen viileys mua rauhoittaa.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti