Maanantaina 9.4. oli loistava sää, lämpötila kohosi kevään ensimmäistä kertaa yli kymmenen asteen. Kun vielä työpäiväkin oli viikon lyhin, poikkesin kotimatkalla vajalla katsomassa jäätilannetta. Yllätyksekseni sulaa löytyi enemmän mitä osasin arvatakaan. Niinpä suoriuduin intoa puhkuen kotiin ja palasin hetken kuluttua takaisin kuivapuku päällä. Hyppäsin kajakkiini ja painuin melomaan.
Joki virtasi voimakkaasti ja kosken pauhu kuului kauas. Käväisin ensin Langinkosken alajuoksulla ja lähdin tämän jälkeen koluamaan jään reunoja. Lintuja oli joka paikassa. Edellisen päivän kattaus täydentyi useammallakin lokkilajilla. Myös nokikanoja ja merimetsoja oli jonkin verran. Jään reunaa kansoittivat lukuisat västäräkit, jotka etsiskelivät virran mukanaan tuomista risutupoista syötävää. Kortetsaaren pohjoispäässä harmaalokki ahmi jäällä nahkiaista.
Aivan ensimmäiset vedot tuntuivat taas hieman nihkeiltä, mutta melko nopeasti sain jälleen juonen päästä kiinni. Muutaman kerran meloin itseni umpiperään ja jouduin palaamaan samaa reittiä vastavirtaan takaisin. Välillä poikittain jumittunut suuri jäälautta esti etenemisen. Poikakallion kohdalla otin vauhtia ja ylitin noin viiden metrin levyisen jääkannaksen sen päällä liukuen. Hämmästyin hieman, kun sain rannalla olleilta ihmisiltä spontaanit aplodit suorituksestani. Keisarinsatama oli jäässä, joten kovin pitkälle etelään ei vielä päässyt. Sula alue loppui hieman ennen sokeritehdasta.
Meloin vajaa pari tuntia jään reunoja pitkin. Matkaa kertyi kymmenisen kilometriä. Uusi kajakki tuntui yhtä mukavalta kuin edellisenäkin päivänä. Rantauduttuani takaluukun tarkistaminen kuitenkin jännitti. Olin paikannut Keihässalmessa aavistuksen vuotaneen evän akselin laittamalla sen molemmille puolille Gorilla-teippiä. Tämä väliaikaispaikkaus osoittautui toimivaksi eikä eväkotelosta tihkunut enää pisaraakaan vettä. Saa nähdä jääkö tämä hätäpaikka pysyväksi vai laitanko jossain vaiheessa tähän paremman paikan esimerkiksi Sikaflexistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti