- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Pieni retki Sammalsaareen

Merta päin!
Ikinä ei ole Mosaholmassa käyty ja taas siellä tuli käytyä. Itse asiassa Mosahoma, tai Mossaholmen, kuten saaren nimi joissain kartoissa kirjoitetaan on kotkalaisille melojille varsin tuttu retkikohde. Moni meistä on vieraillut siellä useammankin kerran. Tämä Pyhtään puolella sijaitseva saari onkin mitä mainioin retkikohde. Saari on suhteellisen pieni, mutta sen pohjoisrannalla on upea hiekkainen laguuni ja etelän jylhiltä kallioilta on hieno näkymä ulkomerelle. Keskellä saarta on runsaasti pehmeää sammalikkoa sekä tasaista kangasmaata telttailuun. Etäisyys Metsolan vajalta on sopivasti alle 20 kilometriä eikä matkalla ole muutamaa kilometriä suurempia selkiä ylitettävänä.

Meno - paluu
Vaikka ilma oli mitä mainioin, ei tämän kertaiselle meriretkelle ei ollut kuin neljä lähtijää. Tapasimme vajalla, pakkasimme tavarat ja lähdimme puoli kahdentoista maissa melomaan länttä kohti. Tuuli oli heikkoa, aurinko paistoi ja taivaalla leijaili poutapilviä. Alkumatkalla saimme saattajan päivälenkilleen lähteneestä Jukasta. Tahtimme oli verkkainen ja puolimatkassa pidimme reilun tauon Kuussaren pohjoispään kalliolla. Samoilla auringon lämmittämillä kallioilla iäkkäämpi pariskunta kuivatteli aamupäivällä pesemiään mattoja. Söin voileipiä, join kahvin ja sekoitin veteen lämpimän pussikeiton. Mäntysaippuan tuoksu leijaili ilmassa.

Kuussaaren kallioilla

Tauon jälkeen jatkoimme matkaamme Koukkusaaren pohjoiskärjen ja Krököiden välisen salmen kautta suoraan kohti Mosaholmaa. Saapuessamme perille rannan tuntumassa ankkurissa ollut isompi meriläismallinen moottorive oli juuri parahiksi lähdössä. Saimme siis koko saaren omaan käyttöömme. Pulahdin viileään veteen pesulle ja kiertelimme jalan saarta. Leiriytymisen jälkeen oli päivällisen aika ja iltapalaksi paistelimme makkaraa sekä Arjan tuomia lettuja. Päivällä puhaltanut vieno merituuli vaihtui puhaltamaan maalta ja puolen yön maissa saimme vielä ihailla meren ylle noussutta täysikuuta.

Mosaholman täysikuu
Aamuyöstä havahduin laivadieselin jyskeeseen ja kuuntelin rantakallioihin lyöviä aaltoja, muuten nukuin varsin hyvin. Sunnuntaiaamu koitti aurinkoisena ja lämpötila nousi melko nopeasti niin, että pitkät housut sai vaihtaa melontashortseihin. Keittelimme aamiaista rantahietikolla. Läheiseltä luodolta lehahti rääkyvä lokkiparvi ilmaan paikalle tulleen kotkan pelottamana. Ennen kuin saimme leirin purettua ja kajakkimme veteen maatuuli alkoi taas kääntyä etelän kautta luoteeseen. Paluumatkalle oli siis luvassa sivumyötäistä.

Aamulla paistoi jälleen aurinko

Kotimatkan meloimme Krokön ja Koukkusaaren eteläpuolitse. Pidimme tauon Pikarikiven jälkeen Kakonsalmessa Koukkusaaren kaakkoiskärjessä. Tällä keittelin hernesoppaa ja hörpin kahvia. Aurinkorasvaa oli pakko lisätä käsivarsien alkaessa punottaa uhkaavasti. Äyspää sujahti mukavasti pienessä takatuulessa moottoriveneitä väistellen. Takaisin vajalla olimme puoli neljän maissa. Juuri kotiin lähtiessäni paikalle ilmestyi pari tuttua melojaa suorittamaan pakkausharjoituksia seuraavana viikonloppuna odottavaa Lofoottien retkeä varten. Tälle samaiselle reissulle minunkin on tarkoitus osallistua, joten tämä helppo meriretki sai käydä kenraaliharjoituksesta ennen tulevia seikkailuja.


Paluumatkalla pidettiin tauko Koukusaaressa





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti