- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Juhannusjuttuja

Rantavahti
Vietin mökkijuhannuksen. Lähteissäni kaupungista hain vajalla olevasta kajakistani melan, pumpun melakellukkeen sekä muuta pientä päiväluukussa ollutta mahdollisesti tarvittavaa tavaraa. Kompassin jätin kajakin kannelle, vaikka se onkin irroitettavaa mallia. Tarkoitus oli ottaa kotoa pieni marssikompassi varmuuden vuoksi matkaan.

Vasemmalla Pulteri, oikealla Lapuri ja sen takana Santsaari
Perjantai oli täynnä kaikenlaista puuhaa, joten ennätin vain pienelle lenkille lähisaaria kiertelemään. Melontasää oli mainio, mutta rannoilla ja lähistön mökeillä näkyi odottamaani vähemmän juhannusvieraita. Lenkkini jäi tällä kertaa varsin lyhyeksi, sillä kuudeksi piti ennättää rantaan nostamaan lippua ja lämmittämään saunaa.


Lauantaina olisin  mielinyt jo hieman pidemmälle. Aamu valkeni kuitenkin sumuisena, joten lipsuttelin rantoja pitkin Klamilan satamaan. Vierasvenelaiturissa oli muutama purjevene, mutta muuten satama oli tavanomaista tyhjempi. Ehkä ihmiset olivat sittenkin lähteneet saareen. En ollut ainoa meloja paikalla, tunnistamattomaksi jäänyt kaksikko meloi rauhallisesti kohti kylänlahtea. Oletan sen lähteneen jostain lähistön mökkirannasta. En viitsinyt lähteä perään, vaan mielin kohti avoimempia vesiä.

Sitkeä sumu kiusasi lauantaina merellä
Vaikka rannalla paistoikin jo aurinko, oli ulappa edelleen paksun merisumun peitossa. Tuttu maisema oli kovin erikoisen näköinen, kun saaret olivat tyystin kadonneet näköpiiristä. Se kompassi oli sittenkin unohtunut kaupunkiin kaapin hyllylle, joten yhtään ulommas ei ollut asiaa. Parin kilometrin päässä oleva Santsaari näkyi sentään puoliksi, joten päätin meloa sen ympäri. Saaren eteläkärkeen päästyäni sumu antoi hieman myötä ja sen keskeltä alkoi juuri ja juuri erottua tuttujen saarten hahmoja. Kotimatkalla vastaan meloi vanha lyhyt ja leveä kajakki. Ylipitkää Lahnakosken puumelaa heilutti kevyesti varustautunut, mutta iloisesti tervehtinyt meloja. Toinen vastaava sattui silmiini vielä aivan kotilahdella. Mukavaa, että ihmiset harrastavat ja vanha perintökajakki kaivetaan edes kerran vuodessa esiin saunan alta. Itse en kuitenkaan moisella sämpylällä kovin kauksi rannasta uskaltautuisi. Tämä juhannuspäivän lenkkinikin jäi lopulta runsaan parin tunnin mittaiseksi.

Pisissä riitti vapaata piitsiä rantautua
Sunnuntaina sumu oli kaikonnut ja tuulikin lähes tyyni. Oli erinomainen melontakeli ja kajakki tuntui kulkevan liukkaasti. Alunperin minulla oli tarkoitus kiertää Lapuri, mutta muutama kilometri idempänä siintävä Suuri-Pisi veti vastustamattomasti puoleensa. Kotkalainen seurakaverini oli ennen juhannusta ilmaissut halunsa meloa sinne seuraamaan paikallisten juhannuksen viettoa. Arvelin, ettei hän sumussa kuitenkaan olisi haavettaan toteuttanut, joten ihan kiusallanikin minun piti käväistä tuossa saaressa.

Suuri-Pisin etelärannan kivikkoa
Saaressa oli hyvin rauhallista. Laguunissa oli viisi moottorivenettä. Rannoilla näkyi muutama lapsiperhe sekä pari iäkkäämpää pariskuntaa leppoisassa kesäpäivän vietossa. Kajakkeja oli niin ikään omani lisäksi viisi. Helsingistä kotoisin oleva pariskunta purki telttojaan lähteäkseen kohti Virojoella odottavaa autoaan. He kertoivat meloskelleensa pari päivää ulkosaaria sumusta huolimatta. Toinen kolmen hengen porukka oli tullut Sipoosta meloen. Reitti oli kulkenut Kaunissaaren kautta ja matkalla oli törmätty kotkalaiseen melojaan. Juhannusaattoa oli ilmeisesti vietetty Kuorsalossa. Juhannuspäivänä oli sitten melottu tänne Suuri-Pisiin, jossa oli ollut hyvä leiriytyä. Tämänkin seurueen retken päätepiste sijaitsi Virojoella. Viivähdin maissa vain lyhyen tovin ja lähdin melko pian takaisin päin. Kotimatkallakin melonta tuntui sujuvan vielä yllättävän kevyesti ja kotirannassa laskin keskinopeuteni olleen yli 7km tunnissa.

Terveisiä Pasille!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti