- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

lauantai 6. helmikuuta 2016

Pientä säätöä

Kalustokatsauksen yhteydessä mainitsin, että aikomukseni on meloa tuleva kausi hieman lyhyemmällä melalla ja pienemmällä lapakulmalla. Koska melani ei ole säädettävää mallia, toimenpide piti suunnitella ennalta. Ajaessani kehä III:sta itään, poikkesin kotimatkalla Welhonpesässä ostamassa pötkön tavanomaista jämerämpää kuumaliimaa. Aine on ilmeisesti samaa, mitä he käyttävät melojen rakentamisessa.

Kotona merkitsin melaan tussilla nykyisen 60 asteen lapakulman, sekä nollakulman. Taskulaskimen, sekä piirtämieni merkkien avulla piirsin tavoiteviivan tulevia töitä helpottamaan. YouTubesta löysin varsin selvät ohjeet Braca- melojen kasaamisesta. Aivan kaikesta en ollut esittelijän kanssa samaa mieltä, mutta pääosin ohjeet olivat hyvät.

Oikeaan lapaan merkitsin nykyisen lapakulman.

Vasempaan lapaaan merkitsin nykyisen- ja
nollakulman lisäksi taivoitekulman.
Poistin vanhat tipparenkaat ja varovasti kuumailmapuhaltimella lämmittämällä irrotin oikean lavan varresta. Koska en tiennyt tarkkaan, miten ohutseinämäinen hiilikuituputki katkaistaessa käyttäytyisi, katsoin käytettävissä olevista koneista huolimatta turvallisimmaksi vaihtoehdoksi tutun metallisahan. Tasaisesti vartta koko ajan kiertäen, sahasin sen päästä kahden sentin renkaan irti varoen visusti ettei terä päässyt repimään kuituja irti varren sisäpinnasta.

Sahatessa vartta suojasin pinnan maalarinteipillä
Hioin ja putsasin varren pään ja esilämmitin sekä lapaa että vartta. Lisäsin hieman liimaa kuumaliimapistoolilla ja kiinnitin lavan kiertävällä liikkeellä takaisin varteen samaan kulmaan, missä se oli ollutkin. Liiman jäähdyttyä postin purskeet ja viimeistelin sauman siistiksi.

Kuumaliima ja kuumailmapuhallin ovat oiva yhdistelmä
Vasemman lavan suhteen toimin muuten samoin, mutta pienensin lapakulmaa suunnitelmani mukaan. Valmistin styrofoamista lapojen puoliväliin asennettavat kappaleet helpottamaan kulman arviointia. Verratessani valmista melaa tavoittelemaani huomasin kulman olevan toivottua pienemmän. Olin kyllä laskenut viivojen etäisyydet oikein, mutta piirtänyt silti apuviivani ajatuksissani toista milliä väärin. Pienellä lämmittämisellä asia oli kuitenkin nopeasti korjattu.

Styrofoamiset apupalat helpottivat lapakulman arviointia
Lopuksi oli tipparenkaiden takaisin asentamisen vuoro. Melaa ostaessani toinen alkuperäisistä renkaista oli ollut liian löysä eikä se pysynyt paikoillaan. Kotona asian huomattuani olin soittanut liikkeeseen. Sieltä oli pahoiteltu virhettä ja luvattu auliisti uudet renkaat tilalle. Asia oli jäänyt, koska lavat olivat kiinni, enkä halunnut survoa rengasta väkisin varsipaksunnoksen yli. Käydessäni nyt ostamassa limaa, parin vuoden takainen lupaus piti ja valitsimme yhdessä uudet renkaat. Vaan kuinkas sitten kävikään... Myös nämä täysin identtiseltä näyttäneet renkaat osoittautuivat keskenään erikokoisiksi. Niinpä ruuvasin vanhat turhan isot ja painavat puolipallon muotoiset jälkiasennettavat tarvikerenkaat takaisin paikoilleen. Eipä tuo kovin merkittävä takaisku ollut, vaikka jokainen varren päässä killuva lisägramman onkin turha.

Tuleva kesä mennään 206 pituisella melalla ja 45 asteen lapakulmalla
Koko operaatio kesti pähkäilyineen alun toista tuntia ja samalla jäähtymistä odotellessa puinen grönlantilaismela sai uusintakäsittelyn pintaansa. Seuraavalla kerralla moisen homman suorittaa varmaankin puolessa ajassa. Mikäli lapakulmaa joutuu myöhemmin tarkistamaan, käy sen säätö jatkossa vain muutamassa minuutissa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti