- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

lauantai 20. helmikuuta 2016

Penkinvaihtajaiset

Meri välkehtii paikoitellen jo vapaana, mutta taivaalta tupruttaa yhä lunta.
Kajakki on juuri kaivettu esiin mökin alta.
Abiturientit ovat aloittaneet lukuvapaansa perinteisin penkinpainajaismenoin ja auton lavalla riekkuen. Minä puolestani autoilin mökille Klamilaan hakemaan siellä talvehtinutta kajakkiani kaupunkiin penkinvaihtoon. Hiihtoloma on jo ovella, mutta vielä on epäselvää, kuluuko se suksilla vai meloen. Tällä hetkellä molemmat vaihtoehdot vaikuttavat yhtä todennäköisiltä. Hiihtokelejä ei tähän mennessä vielä oikein ole ollut, mutta nyt näyttää sen suhteen vähän paremmalta. Toisaalta lämpötila pysyttelee sitkeästi nollan tienoilla ja meri Kotkan edustalla Katariinan niemessä on jo auki. Hyvällä kelillä näyttäisi tunnin, parin melontalenkkikin täysin mahdolliselta.

Tunnin kuluttua kotipihassa. Vuodenaikaan nähden
epätavallinen maantiekuljetus herätti selvästi huomiota.
Kuten tätä blogia pidempään seuranneet ehkä muistavat, minulla on alusta asti ollut pieniä ongelmia muuten mainion keltaisen kajakkini penkin kanssa. Vaikka Perception Essencen istuinta onkin yleisesti kehuttu lähes kaikissa artikkeleissa ja testeissä, on minulla ollut ajoittaisia puutumisoireita sillä istuessani. Välillä jo kuvittelin selättäneen ne, mutta varsinkin reippaammassa melonnassa ne tuntuvat helposti palaavan. Arvelen näiden aiheuttajaksi pehmeän ja laakean Zone-istuimen pitkää reisitukea joka alimmassakin asennossa painaa helposti reiden alapintaa juuri sen verran, että verenkierto pääsee aavistuksen häiriintymään.  
Vanha penkki pois ja uusi sisään. Kavennusta odottavat 
pulttien vastakappaleet näkyvät kajakin vasemmalla puolella.
Pari viikkoa sitten melontaliikkeessä vieraillessani ostin sieltä Kajak-Sportin istuimen. Kokemuksesta tiedän ahterini viihtyvän hyvin kyseisen firman M-kokoisessa penkissä. Kajakkini leveyden takia päädyin kuitenkin L-kokoon. Pienempi penkki olisi vaatinut melkoista rakentelua, mutta tämä leveämpi malli sopi paikoilleen käytännöllisesti katsoen sellaisenaan. Ainoastaan istuimen kiinityspulttien vastakappaleena toimivien messinkilevyjen toista reunaa piti kaventaa muutama millimetri ja selkätukea varten kaapin perukoilta löytynyt hihnanpala täytyi kiinnittää istuimen takaosaan pop-niitillä. Homman helppoudesta huolimatta siihen tuhraantui kaikkine vaiheineen ja pohdintoineen hyvinkin runsaat pari tuntia. Saa nähdä, korjaantuuko puutumisongelma tämän uuden penkin myötä. Palaan asiaan, kunhan kokemusta on hieman kerääntynyt. Tämän kevään varhaisimmat melonnat aion edellisestä vuodesta viisastuneena joka tapauksessa suorittaa tällä muovikajakilla.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti