- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Kylmästä lämpimään



Tip tap,Tip tap...
Kotkan melojien hallikausi alkoi perjantaina 12.12. Illan pimeydessä vajalta uimahallille rahdattiin kaksi peräkärryllistä seuran koskareita ja poolokajakkeja sekä mittava määrä meloja, aukkopeitteitä, liivejä ja melakellukkeita. Lisäksi hallille kannettiin vielä puolen kymmentä jäsenten omaa kajakkia. Kyllä nyt taas kelpaa harjoitella pyörähdyksiä ja reskutuksia lämpimässä vedessä.

Tämäkin joulunpunainen vesikulkuneuvo pääsi räntäsateesta uimahallin lämpöön
Marras- ja joulukuun ilmat ovat olleet pääsääntöisesti kosteita, pimeitä ja tuulisia. Kuin ihmeen kaupalla viikonloppuisin on kuitenkin aina toiselle päivälle sattunut melojaystävällinen keli. Seuramme aktiivimelojat ovat ottaneet tämän kiitollisina vastaan. Kajakkeja on ulkoilutettu yhteistuumin useampaankin kertaan.

Jossain vaiheessa on tainnut olla pakkasta
Sunnuntaina 7.12. olimme matkalla kolmisin. Kajakkeja pakatessamme ulkona sateli ja keli näytti kurjalta. Tuuli oli vielä hiljaista, mutta ennuste kertoi sen olevan nousemaan päin. Lähdimme vajalta ja kiersimme Hirssaaren. Keisarinsatamassa ennen Merituulen siltaa aurinkokin näyttäytyi antaen melojille kummasti lisää ylimääräista energiaa. Madesalmen sillan jälkeen matka oli katketa yllättävän vahvaan jääkerrokseen.

Edellinen meloja oli kuljettanut kajakkinsa rantaa pitkin.
Me emme kuitenkaan pientä jäätä säikähtäneet
Olin aamulla kotona pyöritellyt naskaleita käsissäni, mutta olin kuitenkin optimistisesti jättänyt ne kaappiin. Nyt niille olisi ollut käyttöä. Sitkeästi kitkutellen pääsimme kuin pääsimmekin lopulta jääkentästä läpi ja suuntasimme Ruonalan puolelle. Täältä nousevassa myötätuulessa kotiinpäin meloessamme vastaan tuli kovaa vauhtia etenevä punainen kajakin mallinen UFO (Unidentified Floating Object), jonka kippari ei ollut näkevinäänkään meitä.

Myöhemmin rannassa huomasin meloneeni koko lenkin päiväluukun kansi auki. Onneksi sisään ei juurikaan ollut mennyt vettä. Mietin, millaisen vaaratilanteen samalla tavalla auki jäänyt takaluukku saataisi merellä aiheuttaa ja päätin olla seuraavalla kerralla huolellisempi. Kajakkeja takaisin vajaan sulloessamme ilma alkoi taas muuttua ikävämpään suuntaan. Olimme olleet liikkeellä juuri oikeaan aikaan.

14.12. oli maassa lunta ja lahden pohjukassa jäätä
Seuraavana viikonloppuna seurueemme oli kasvanut kuusijäseniseksi. Aamun harmaudessa laittauduimme matkaan. Päätimme aluksi meloa Katariinanniemeen ja kiertää sitten Varissaaren. Rannassa satoi räntää, vesille päästyämme saimme niskaamme sadekuuron ja sillan jälkeen aurinko alkoi paistaa, kuten edellisenäkin viikonloppuna.

Aurinkokin jaksoi taas hymyillä
Niemen kärjessä keksimme käydä Sapokassa kääntymässä. Kun kuivapuvun taskuista löytyi muutama ryttyinen seteli, alkoivat rantakahvilan palvelut kummasti houkuttaa. Niinpä suuntasimme Cafe Laiturin hiekkarannalle.

On the beach
Sapokassa joukkomme jakaantui kahtia. Jotkut olivat menneet sopimaan turhan tiukan aikataulun ja joutuivat saman tien jatkamaan matkaa ehtiäkseen joulunvalmistelupuuhiin. Loput siirtyivät kahvilan sisätiloihin nauttimaan glögiä ja jouluista riisipuuroa takkatulen lämmössä.

Pikku tonttuilu on aina paikallaan
Glögitauon jälkeen päätimme palata Metsolaan kantasataman kautta. Siellä laiturissa jökötti yllättävän suuri panamalainen rahtilaiva. En muista vähään aikaan nähneeni kaupungin rannassa näin suurta alusta.

Terveisiä Panamasta!
Sapokan beachiltä olin saanut kajakkini eväkoteloon kiven ja säätöevä oli lukittunut yläasentoon. Sivutuulessa jouduin tekemään hieman ylimääräistä työtä saadakseni evättömän vempeleen kulkemaan sinne, minne halusinkin.

Voiko joulukuun puolivälissä parempaa melontakeliä toivoa?
Kotimatkalla hieman ennen höyrypanimoa näimme jälleen viikon takaisen haamumelojan. Kiire näytti hänellä tälläkin kertaa olevan. Mies vastasi kuitenkin melan heilautuksella tervehdykseen ennen kuin paineli kovaa vauhtia kohti sairaalan rantaa. Tämän 16km:n lenkin myötä havaitsin kauden melontakilometrieni hypähtäneen taas uudelle sataluvulle. Niitä on nyt takana  hieman yli 1300.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti