- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

torstai 27. helmikuuta 2020

Helmikuu kuivilla

Venenäyttelyssä tapasin vanhan purtemme Turnipsin
 Olen joskus todennut, että melonta on ympärivuotinen laji. Nyt helmikuussa 2020 kaikki merkit viittaavat siihen, että merellä todellakin pääsisi melomaan vuoden jokaisena kuukautena. Niinpä olinkin ottanut tämän tavoitteekseni. Vähänpä tuolloin tiesin.

Hiihtokelejä on Etelä-Suomessa odotettu turhaan, mutta kuten muutama aikaisempana talvena, retkiluistelu on korvannut melonnan talviaktiviteettinani. Tänä talvena jäitä jouduttiin odottamaan pitkään, mutta niiden vihdoin tultua olosuhteet sisämaassa Lahden- Kouvolan seudusta pohjoiseen ovat osoittautuneet varsin hyviksi. Rannikolla meri on kuitenkin pääsääntöisesti ollut auki.

Retkiluistelu on hauskaa hommaa, kun vain tietää mitä tekee
ja malttaa pitää järjen matkassa. Tässä mitataan jään paksuutta.
Silloin, kun tuulet, harvat lumisateet tai lämpimät säät ovat tehneet jäistä luistelukelvottomia, on maastopyöräily pelastanut liikunnan puutteelta. Syksyllä hankkimalleni sähköiselle fatbikelle on ollut paljon käyttöä. Monenmoista lenkkiä on tullut ajeltua niin yksin, kuin pienessä porukassakin. Kohteet ovat vaihdelleet kangasmetsistä avokallioille ja soilta meren rannoille.

Kuluneena talvena on ollut hyviä pyöräilykelejä
Pyöräilemässä olin sinä helmikuun puolivälin lauantainakin, joka oli ensisijaisesti varattu luisteluun. Yön aikana oli kuitenkin sadellut poikkeuksellisesti varsin runsaasti lunta. Luistelusuunnitelmat siis vaihtuivat aamulla pyöräilyyn. Vietimme mukavan päivän talvisessa metsässä ja jäisellä suolla pyöräillen. Satanut lumi tasoitti maaston muodot, mutta piilotti myös alla vaanivan jään. Muutaman kerran päivän mittaan tulin kupsahtaneeksi kevyesti kumoon, mutta moinen ei menoa haitannut.

Hupsis! Alla oleva jää teki tepposet
Illalla kotona aloin ihmetellä turvonnutta pikkusormea. Ajattelin sen saaneen kylmää tai tärähtäneen. Aamulla heräsin turvotuksen lisäksi ikävään vihlontaan ja suuntasin sairaalan päivystykseen. Seitsemän tunnin odottelun päätteeksi sain vahvistuksen arveluilleni, sormi oli murtunut. Sain käteen lastan ja kotiin tuliaisiksi ja pari purkillista pillereitä. Työntekoa eikä luisteluakaan sormi ei ole kokonaan estänyt, vähän kuitenkin vauhtia hidastanut. Niin suurta melontahanskaa en kuitenkaan omista, että merelle olisin tahdostani huolimatta päässyt. Paljain käsin merellä ei tähän aikaan vuodesta tarkene.

NWI:n tuttu ja turvallinen messuosasto
Venenäyttelyssäkin piipahdin, kun helmikuinen kokous messukeskuksen viereisessä Akava-talossa päättyi odotettua aikaisemmin. Arki-iltana messuhallin käytävillä oli miellyttävän rauhallista. Näyttelytarjonta ei suuremmin yllätyksiä tarjonnut, mutta tapasin kuitenkin mukavasti tuttuja purjehdusharrastukseni parista. Olipa yläkerrassa näytteillä jopa muutama vuosi sitten myymämme entinen kilpapurtemme Turnipsi.

Tässä markkinoidaan Tahe kajakkeja
North West Importilla oli taattuun tyyliin messuilla varsin kattava osasto. Siellä oli Ortlieb kuivakassien ja muutaman avokanootin lisäksi näyttävästi esillä mm. Skim-kajaksin luotettuja malleja mieltä lämmittävään messuhintaan. Toisella, vaatimattomammalla osastolla kaupattiin Tahe-kajakkeja, mutta ainakaan minä en löytänyt esillä olevasta valikoimasta itselleni mielenkiintoista mallia. Toisessa päässä yläkerran näyttelytiloja Lahnakosken edullinen ja luotettava grönlantilaismela oli saanut rinnalleen uuden katkaistavan version. Tämän toteutus muoviholkkeineen vaikutti hieman kotikutoiselta, mutta suunta on ehdottomasti oikea. Lisäksi kevyemmän kotimaisesta puusta valmistetun yksiosaisen melan lavat olivat vahvistettu päistä epoksilla.

Lahnakosken grönlantilaismelavalikoima oli kasvanut katkaistavalla mallilla
Melarintamalla minua odottaa autotallissa syksyllä hankitut puut uuden kanoottimelan veistämiseksi. Työpäivinä en arki-iltaisin ole veistohommiin ehtinyt ja viikonloppuisin pajalle ei pääse. Nyt talvilomaviikolla homma olisi ollut mahdollista toteuttaa, mutta lastoitettu sormi haittaa liikaa työskentelyä. Tarkoituksenani olisi rakentaa vuosi sitten syksyllä veistämäni version pohjalta entistä paremmin omaan käteen käyvä malli hyväksi osoittautuneesta konseptista. Tällä hetkellä odottelen tietoa sormen jatkohoitosuunnitelmista, joten suunnitelmat ympärivuotisesta melonnasta täytyy unohtaa jo heti helmikuussa.

Kiusa se on pienikin kiusa.
Lastoitettu pikkusormi hankaloittaa harrastustoimitaa.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti