- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

lauantai 13. lokakuuta 2018

Rojua ranoilla ja öljyä vedessä


Syyskuu meni pitkälti koskitouhuissa ja inkkarikanootissa. Lokakuun alettua vedin kuivapuvun päälleni ja hyppäsin takaisin merikajakkiin. Vaihtelu virkistää, mutta nyt tuntui, kun olisi palannut takaisin kotiin. Merikajakki liukuu sulavasti ja vähällä energialla veden pinnalla ja pysyy näistä vempeleistä parhaiten omissa käsissäni. Tuhannen kilometrin vuotuinen rajapyykki lähestyy.

Kuivapuku päälle jakajakkiin
Merivesi on ollut itäisellä Suomenlahdella kuluvana syksynä harvinaisen korkealla. Haminassa on mitattu puolentoista metrin lukemia. Kesämökin pilareissa näkyy vesiraja ja Kotkan melojien laituri oli karata omille teilleen, kun sitä paikoillaan pitävä tolppa osoittautui liian lyhyeksi. Langinkosken alajuoksu on ollut suorastaan eriskummallisen näköinen, kun Kymijoen vesi on samaan aikaan ollut ennätyksellisen matalalla. Meri on tunkeutunut joen alajuoksulle ja silottanut tutut koskipaikat tyystin.

Syksyisen harmaa Äyspää
Itse olen meloskellut tuttuja rantoja Äyspäälle ja Kotkan saarta ympäri. Korkean veden mökkirannoilta irrottamat tavarat ovat päätyneet omituisiin paikkoihin ja ylhäätä rannoilta on löytynyt irronneita reimareita, lautoja, tynnyreitä, leikkikaluja ja ties mitä muuta sekalaista rojua. Kivikoista ja kaislikoista on löytynyt jopa pari soutuvenettä ja yksi lasten kumivenekin.

Kuusisen pengertielle on valmistunut uusi silta,
mutta sen alta ei päässyt vielä melomaan.
Arki-illat ovat jo niin pimeitä, että töiden jälkeen vesille ei enää ennätä. Perjantaina 12.10. kiirehdin rankan viikon päälle kuitenkin rantaan jo ennen neljää ehtiäksen meloa parin tunnin lenkin. Keisarinsatamassa vähän ennen Merituulentien siltaa ilmassa leijui outo tuoksu ja veden pinta näytti omituisen sileältä. Vilkaisin ympärilleni hieman tarkemmin ja ymmärsin melovani keskellä öljylauttaa. Jatkoin matkaani ja pian taas kaikki palasi taas normaaliksi. Asia jäi kuitenkin vaivaamaan ja käännyin takaisin. Mittailin lautan kooksi ehkä noin 50x100 metriä. Pienen pähkäilyn jälkeen päätin tehdä asiasta ilmoituksen. Vastaanottanut päivystäjä kertoi paikallistaneensa minut kuuden metrin tarkkuudella ja informoivansa asiasta palo- ja pelastuslaitosta. Jäin siihen uskoon, että he kävisivät paikan päällä arvioimassa tilanteen ja ryhtyisivät tarvittaessa toimenpiteisiin.

Ikävä havainto
Pari tuntia myöhemmin palasin lenkiltäni kierrettyäni Kotkan saaren. Oletin näkeväni alueen puomitettuna tai edes jotain toimintaa ilmoittamallani paikalla. Toisin kuitenkin kävi. Melottuani ulos Kivisalmen sillan alta tunsin tutun tuoksun ja tajusin olevani keskellä tuota samaista lauttaa, josta olin hieman aiemmin ilmoittanut. Se oli ajelehtinut vajaa kilometrin tuulen mukana ja oli nyt painumassa kohti rantakivikkoa. Hämmästyin, että mitään ei ollut tapahtunut. Saattaa toki olla, että asiantuntijat ovat käyneet paikalla arvioimassa tilanteen. Hieman asia kuitenkin kummeksutti ja minulle tuli mieleen sellainenkin mahdollisuus, että kukaan ei edes ollut käynyt paikalla. Maallikkona en osaa arvioida kelluneen öljyn määrää enkä sen alkuperää. kenties se on laskettu mereen jostain ohi ajaneesta veneestä. Kaiken kaikkiaan outo tapaus ja  edesvastuuton teko ainakin omasta mielestäni.

Karkulainen kaislikossa








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti