- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

maanantai 28. elokuuta 2017

Muinaistulilla

Venetsialaisia on vietetty elokuun loppupuolella Pohjanlahden rannalla jo toista sataa vuotta. Hieman vastaava muinaistulien yö on sitä vastoin uudempaa perinnettä. Itäisellä Suomenlahdella Pyhtään edustalla sijaitseva Kaunissaari on ollut eturintamassa tätä nykyperinnettä itäiselle Suomenlahdelle juurrutettaessa. Nykyään muinaistulia poltetaan useissa saarissa ja niemenkärjissä. Kotkan melojien epävirallisena tapahtuma on jo muutaman vuoden ajan ollut retki Kaunissaareen muinaistulia katsomaan.
Keula kohti Kaunissaarta
Alun pitäen lähtijöitä oli useampia, mutta erinäisten syiden sekä hieman epäedullisen sääennusteen takia osallistujajoukko harveni lähtöpäivän lähestyessä. Kaikkiaan retkelle osallistui kuusi henkeä, joista neljä saapui paikalle meloen. Pari lähtijää vaihtoi lähtöpäivän aamuna kajakin yhteysalukseen, mikä oli varmasti järkevä päätös. Lähdimme kahden kajakin voimin melomaan vajalta lauantaiaamuna kymmeneltä kohti Pyhtäätä. Yksi meloja oli lähtenyt jo perjantaina ja neljäs tulisi myöhemmin illalla kunhan kerkeäisi.

Alkumatka sujui leppoisasti, mutta Maijansalmen jälkeen meno muuttui. Äyspäällä oli ikävän puuskainen sivuvastainen tuuli ja epäsäännöllinen aallokko. Matka sujui evä lähes sisään trimmattuna kajakin noustessa tuuleen, puuskan yllättäessä tai aallon nostaessa keulan ilmaan tarttui tuuli siihen ja palautti kurssin parikymmentä astetta alemmas. Tällä tavoin koukkien ja sopivalla tuulikorjauksella saavutimme Rapholman kärjen parin tunnin melonnan jälkeen. Pidimme lounastauon kalliolla. Välillä satoi, välillä paistoi aurinko.

Lounastauko kalliolla
Tauon jälkeen jatkoimme pienten luotojen ja saarten suojassa mahdollisimman pitkään. Kaunissaaren pohjoiskärjessä oli jo melko iso, mutta onneksi alkumatkaa säännöllisempi aallokko. Vaikka tuuli oli kova, merivesi oli ilmaa lämpimämpää. Loppua kohti kurssi kääntyi niin, että alussa vastaan tullut tuuli alkoi olla jo sivumyötäistä. Laskettelimme myötäaallossa Kaunissaaren itärantaa pitkin kohti Pitkäniemessä sijaitsevaa edellisiltä vuosilta tutuksi tullutta leiripaikkaa. Perillä rannalle vedetty kajakki paljasti leiripaikan. Siellä olikin jo pari telttaa valmiina pystyssä.

Kaunissaaren kylänlahti
Pystytimme omat telttamme Pitkäniemen kärkeen ja kävimme meressä uimassa. Katselimme ympärillemme ja kiipesimme käytöstä poistettuun tulenjohtotorniin. Pian olimmekin valmiita lähtemään porukalla kylille. Tällä reissulla ei tarvinnut turvautua retkimuoniin, sillä meillä oli varattuna pöytä Kaunissaaren majalta. Koska tilaa oli kuudelle ja meitä oli paikalla viisi, kutsuimme mukaan mökillään viikonloppua viettäneen seuramme puheenjohtajan. Söimme maittavan, joskin melko hintavan muinaistulibuffetin ja istuimme alkuiltaa porukalla, kunnes ulkona alkoi pikkuhiljaa hämärtää.

Viimeinenkin teltta on pystyssä
Yksi meloja oli vielä matkalla kohti saarta ja lähdimme varmistamaan, että hän oli päässyt turvallisesti perille. Leiriin asti ehdittyämme kaveri löytyikin jo teltta pystyssä ja kuivissa vaatteissa. Keräsimme kaatuneista puista rannalle kiven suojaan nuotion ja valmistauduimme katsomaan illaksi luvattua ilotulitusta paraatipaikalta. Ilta tummui, tuuli vinkui, makkarat paistuivat, juttu lensi ja aika kului rattoisasti. Ilotulitus alkoi sekunnilleen luvattuna aikana ja osoittautui varsin komeaksi. Puolen yön jälkeen painuimme pehkuihin.

Iltanuotion hiillos

Aamiaismaisema
Illan ja yön aikana tuuli asettui ja kääntyi luoteeseen. Nautimme aamiaisen pienten ja sileiden rantakivien päällä horisonttiin katsellen. Leirin purkamisessa ei ollut mitään kiirettä, koska olimme päättäneet lähteä kotimatkalle vasta puolen päivän tietämissä. Rennon ja rauhallisen aamuhetken päätteeksi istuimme kajakeissamme kello 11.30 ja lähdimme neljään mieheen melomaan saaren itäreunaa kohti pohjoista. Melontasää oli nyt hyvä, mutta kaksi kajakitonta joutui jälleen turvautumaan vuoromoottoriin. Alkumatkasta poikkesimme etsimässä Pohjaspään loiston lähistölle piilotetun geokätkön.

Kaunissaaren Pohjaspään loisto
Pohjaspään hietikolta otimme kurssin kohti Koukkusaaren Lounatniemeä ja kurvasimme sieltä Kakonsalmeen ihailemaan massiivista Pikarikiveä. Koska sen päälle saattaisi olla mhadollista kiivetä, piti asiaa tietenkin kokeilla. Innokkaimmat ryhtyivät toimeen maltillisempien huolehtiessa heidän kajakeistaan. Pienen ähellyksen jälkeen puolet tiimistä tepasteli tyytyväisinä mahtavalla siirtolohkareella. Kiven valloituksen jälkeen pidimme puolimatkan tauon pienellä kallioletolla.

Kukkulan kuninkaat
Lounastauon jälkeen Antti erkani muusta porukasta kohti Mussaloa ja me muut otimme suunnaksi Maijansalmen. Äyspään ylitys tapahtui heikossa sivutuulessa auringon välillä näyttäytyessä. Kuivapuvussa alkoi tulla kuuma. Meloimme melko rivakkaa tahtia ja saavutimme vajarannan kello neljän paikkeilla. Purimme kajakit ja nostimme ne auton katolle tai vajaan. Syksy alkaa jo pikkuhiljaa lähestyä ja saakin nähdä, jääkö tämä onnistunut elokuun lopun viikonloppu tämän kesän viimeiseksi yöretkeksi.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti