tiistai 6. joulukuuta 2016

Surkea syksy

Vakaa aikomukseni oli jatkaa melontakautta edellisten vuosien tapaan mahdollisimman pitkälle syksyyn. Kaikki ei kuitenkaan mene aina kuten on suunniteltu. Vaikka syksyn säät ovat sinänsä olleet harvinaisen hyvät ja kuivat, ovat pakolliset koiranilmat sattuneet aina viikonlopuille. Lisäksi meri jäätyi tänä vuonna harvinaisen aikaisin. Isänpäivänä olin poikkeuksellisesti jo suksilla. Lumet tosin sulivat vielä tämän jälkeen, mutta otollisia melontakelejä ei enää omalle kohdalleni ole sattunut.

Langinkoski virtaa vielä vapaana, kuten läpi talven.
Meren rannat ovat sen sijaan jo jäässä.
Vesille on tehnyt monta kertaa mieli. Monesti olen poikennut vajalla melomisen mahdollisuutta katsastamassa. Valitettavasti ranta on ollut jäässä tai keli muuten vain luokaton. Ehkäpä pakkolepo on ollut toisaalta hyväksi. Nyt minulle on jäänyt kunnolla aikaa lepuuttaa alkusyksystä kipeytynyttä olkapäätäni ja treenata sitä rauhassa parempaan kuntoon. Fysioterapeutti onkin lupaillut ukkelin olevan kesään mennessä taas täydessä iskussa. Kuminauha- ja punttijumpan tulokset alkavat jo pikkuhiljaa vaikuttaa. Käsi nousee jälleen kivutta yli vaakatason eikä paidan tai takin päälle pukeminenkaan tuota enää ylimääräistä tuskaa.

Meri on tällä hetkellä jo niin paksussa jäässä, että ellei ihmettä tapahdu, jäävät tänä vuonna sekä marras- että joulukuu täysin kuiviksi kuukausiksi. Vastaavaa ei ole omalla lyhyellä melontaurallani vielä ennen tapahtunut. Nyt jo on selvää, että kauden 2016 tilastot tulevat jäämään edelliskausia pienemmiksi. Katse onkin käännetty jo kohti ensi kesää.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti