- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

lauantai 17. syyskuuta 2016

Siimoja väistellen

Päivän risteilyohjelma
Päivä alkoi vähän huonoissa merkeissä riittämättömän kuljetuskapasiteetin takia. Pienen neuvonpidon jälkeen Hirvikosken reissu vaihtuikin Langinkoski - Koivukoski risteilyksi. Vajalle kerääntynyt viisikko hyppäsi kajakkeihinsa ja ryhtyi melomaan vastavirtaan päivä päivältä vähävetisemmäksi käyvää Kymijokea ylös. Ensimmäinen jalkautumispaikka oli jo alle kilometri vajalta Langinkoskella. Kannoimme kajakit yläjuoksulle ja katsastimme samalla laskulinjat keisarin kalastusmajan kohdalta.

Punertaa marjat pihlajan...
Lankkarilta pohjoiseen oli runsas pari kilometriä melko rauhallista vastavirtaa, joka taittui lyhyilläkin kajakeilla ongelmitta. Pienet Tattarinkoski ja Hinttulankoski nousivat vielä melomalla, mutta Kokonkosken kohdalla oli jälleen rantauduttava ja nostettava kajakit olalle.

Vanha Väkinäisten silta Hinttulankosken alapuolella
Lyhyehkön melomisen jälkeen rantauduimme jälleen ennen Munkkisaaren majaa ja katsastimme Siikakosken laskureitin rantakalliolta käsin. Joen itäranta oli täynnä kalastajia siimoineen. Pääosin mahduimme sekaan hyvin, mutta muutamat onkimiehistä kuvittelivat ilmeisesti saavansa kalastusmaksun vastineeksi koko joen itselleen. Melojana mietin, että saattaisi olla helpompaa kelata siimaa hetkeksi sisään kuin meloa hartiavoimin vuolasta virtaa vastaan. Pienehkö jousto molemmin puolin olisi varmasti fiksua.

Siikakoski on ohitettu kantamalla, matka vastavirtaan jatkuu meloen.
Noin kilometrin mittaisen Ruhanvuolteen jälkeen Koivukosken pato alkoi jo häämöttää. Kuivan syksyn takia padon luukut olivat niin vähän raollaan, että itse koskeen riitti vettä vain loraus. Osa porukastamme nousi lähes kuivillaan olevan Tomsankosken melomalla, osa ohitti sen pientä kalliosaarta pitkin kantamalla. Välikoskea pidemmälle emme enää päässeet. Pidimme lyhyen evästauon ja käännyimme takaisinpäin.

Kohta ollaan perillä 
Paluumatkamme alku meni kiviä kierrellen. Pekka kävi Pihkoossa täydentämässä vajalle unohtunutta eväsvarantoaan rantatontin omenapuusta. Myötävirtaan meloessa kalastajien siimojakin oli nyt helpompi väistellä. Pian edessä oli Siikakoski. Alun isommat aallot sujuivat helposti, mutta loppupuolella kaikkia kiviä oli enää mahdoton kiertää ja meno muuttui hetkittäin pomppuiseksi. Keskemmällä päävirrassa meloneet pääsivät hieman helpommalla. Kaatumisen mahdollisuutta ei yksinkertaisesti ollut.

Kuuden kilometrin alamäki odottaa
Kokonkoskessa saattaisi paremmalla vedellä löytyä jokunen pelipaikkakin. Nyt sekin oli melkoista kivikkoa, joten koskenlaskussa oli pikemminkin pujottelumeininki. Hinttulankoskikaan ei varsinaista melontaelämystä tarjonnut ja pian lapoimmekin taas parin kilometrin tasaista pikataivalta kohti retken kruunua, Langinkoskea. Omalta osaltani Lankkarin lasku sujui odotuksia helpommin ja Keisarinmajan tyrskykin meni pehmeästi stopparien välistä ohjaillen. Kokeneempi koskikonkari Masa sattui juuri sopivasti sillalle meloessamme sen alta.

Pieni pelipaikka Kokonkoskessa
Vajarannassa ei enää harmittanut, vaikka Hirvikosken reissu jäikin tekemättä. Kahdentoista kilometrin lappaminen pienellä kajakilla virtaavassa vedessä sai kropan tuntumaan mukavan raukealta. Ei tämä reitti vallitsevalla vedenkorkeudella kovin mahtavaa melontaelämystä tarjonnut, mutta kyllä moisen reissun jatkossa varmasti muutaman kerran kesässä saattaa ainakin kuntoilumielessä tehdä.

Langinkoski Metsähallituksen videolla

Koskimelontaa.com -sivuston kuvaus melomastamme reitistä.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti