- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Hanget hohtaa ja meri kimmeltää

Kevät on hienoa aikaa. Samana päivänä voi aamupäivällä harrastaa hiihtoa ja iltapäivällä melontaa, kumpaankin mainioissa olosuhteissa. Maaliskuun puolivälin jälkeen minulle tarjoutui peräkkäin kolme tälläista onnenpäivää. Perjantaina tosin hiihdin töissä ja meloin illalla uimahallissa. Lauantaina ja sunnuntaina pääsin sitten ihan oikeasti nauttimaan keväästä, kun aamulla oli hankikanto ja iltapäivällä kelpo melontakeli.

Keväiset hiihtokelit ovat nyt parhaimmillaan
Lauantaina vajan viereinen uimaranta oli lähes sula. Vesille oli itse asiassa helpompi päästä kuin kesäkelillä. Olimme liikkeellä kolmen kajakin voimin. Kovin paljoa ei jään reuna ollut viikossa edennyt. Tuntia aikaisemmmin vesille lähtenyt Pasi kertoi Keisarinsatamassa tuulevan sen verran, että emme lähteneet sinne tarkistamaan tilannetta. Avoveteen olisi kuulemma muutaman sadan metrin kannas ylitettävänä ja minulla oli jäähakut hukassa. Hakkujen avulla tuo saattaisi vielä mennäkin, mutta naskaleilla moista ei kyllä viitsi lähteä vapaaehtoisesti taittamaan.

Kaislikon suojassa oli tyyntä meloskella
Kruisailimme siis jokisuistoa kaislikon, ja samalla tuulen suojassa. Kortetsaaren pääsi nyt jo kiertämään, mutta Munsaaren rannassa jää tuli vastaan miltei samassa kohdassa kuin viikko aikaisemminkin. Vajaan parin tunnin kierroksen jälkeen löysimme itsemme lähtöpisteestä ja nostimme kajakkimme takaisin vajan orsille.

Uimaranta on jo lähes sula
Sunnuntaiaamuna kävin jälleen sivakoimassa reilun tunnin hiihtolenkin vapaalla tyylillä, aivan kuten edellisenä päivänäkin. Keli oli rapsakka ja sukset luistivat hyvin. Tämän jälkeen käväisin kotona suihkussa ja syömässä ennen kuin kiiruhdin vajalle. Tällä kertaa olin liikkeellä yksin.

Aamulla hiihtoa ja iltapäivällä melontaa, kyllä nyt kelpaa
Vaikka päivä olikin lämmennyt plussalle, oli yöllä ollut melkoinen pakkanen. Kajakki oli vielä iltapäivälläkin yltä päältä jäässä. Sulattelin sen kannen vajan päädyn auringonpaisteessa ja notkistelin kiinni jäätyneen evän käyttökuntoon ennen kajakin vesille laskemista. Yöllä oli syntynyt uutta teräsjäätä, eikä rannasta lähteminen ollut enää aivan yhtä helppoa kuin edellisenä päivänä.

Pieni sulattelu ja herkistely oli tarpeen ennen vesille siirtymistä
Meloskelin sokeritehtaan ohi kohti Keisarinsatamaa. Jään reuna tuli vastaan suurin piirtein siinä, missä eilisen puheen perusteella oletinkin. Vaikka se ei ollut viikossa juurikaan siirtynyt etelämmäksi, oli avoin vesialue kuitenkin selvästi laajentunut. Jään lumipeite oli myös muuttunut hohtavan valkoisesta harmaaksi, joten aurinko pääsee nyt tarttumaan siihen entistä tehokkaammin. Jokohan pääsiäisenä tie avomerelle on avoinna? Jäällä tepasteli lokkeja ja variksia joen tuomia risuja ja rojua keräilemässä. Mietin, missä muut linnut mahtoivat olla.

Merelle tekisi mieli, mutta jäät pitävät vielä vankinaan.
Vapaus koittaisi hieman ennen siltaa.
Suhteellisen leppoisa muutaman metrin tuuli puhalteli pohjoisesta, mutta vuodenajalle tyypilliset, hieman vihaisetkin termiikkipuuskat toivat vastavirran lisäksi paluumatkaan omat mausteensa. Kaislikossa bongasin varisten ja lokkien lisäksi myös sorsia, koskeloita, telkkiä, hanhia ja joutsenia. Puuskatkaan eivät täällä päässeet enää tuivertamaan.

Öinen pakkanen oli synnyttänyt suojaisiin lahtiin uutta teräsjäätä,
joka ei päivän kuluessa ennättänyt sulaa pois.
Lähestyessäni Ruonalan rantaa, huomasin joen alajuoksulla välähtävän jotain punaista. Lähemmäksi päästyäni se paljastui lyhyeksi ja leveäksi avokaksikoksi. Hieman kevyen näköisesti varustautuneet melojat kertoivat lähteneensä Metsolan rannasta. Vaihdoimme muutaman sanan ja jatkoimme kumpikin matkaamme. Juuri pinnan alla kelluvat täysin huomaamattomat jäänpalat pitivät aistit tarkkoina. Välillä melan lapa kopsahti tällaisen jään pintaan, välillä painui sen läpi. Mitä jos se jäisikin jäähän kiinni, tai sen alle alle jumiin? 

Kortetsaaren komeaa rantalepikkoa
Kiertelin joen alajuoksulla ja kävin tutkimassa sen pienempiä haaroja meloen niitä niin ylös kuin se oli mahdollista. Joen vesi näytti olevan varsin korkealla ja merivesi puolestaan alhaalla. Pikkuhaaroissakin virtasi kerrankin ihan kunnolla. Nyt voisi koskikajakilla surffailla Langinkosken sillan luona, mikäli kylmä jokivesi ei olisi esteenä. Kesällä nämä paikat ovat valitettavasti usein lähes kuivillaan.

Langinkoskessa virtaa nyt mukavasti vettä.
Vajaa parin tunnin kierroksen jälkeen olin jo valmis palaamaan vajalle. Niin kevättalvella vaihtamani kajakin penkki kuin lyhentämäni melakin tuntuvat toimivan yli odotusten. Hyvillä mielin pakkasin tavarani odottamaan seuraavaa käyttökertaa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti