- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Still going wrong

Merimelonta on viime aikoina jäänyt harmittavan vähälle. Viimeksi istuin pitkässä kajakissa kaksi viikkoa sitten. Moista taukoa ei ole muista aiemmin kesken melontakauden pitäneeni. Ei merimelonta silti mihinkään ole jäämässä, kauttakin on vielä pari kuukautta jäljellä. Vesille ei kuitenkaan arkisin enää oikein tahdo ennättää, pimeä tulee aivan liian aikaisin.

Kymijoen vesi on nyt alhaalla. Kuvassa Pernoonkosken Sittarännin alaosaa. 
Viimeisen kahden viikon kuluessa ilman- ja sitä kautta myös veden lämpötila on pudonnut huolestuttavasti. Öisin alkaa olla jo pakkasta eikä päivälämpötilakaan nouse enää montaa astetta plussalle. Merivesi on viimeisen mittauksen mukaan +9 ja jokivesi +7 asteista. Koskimelontainto on nyt kova ja pari viimeistä viikonloppua onkin kulunut Kymijoella ja yksi perjantai-iltapuhde vajan edustalla pooloaltaassa.

Paitsi melojia, virta kiinostaa selvästi myös kalastajia

Merimelojan tyylinäyte 

Sunnuntaina 4.10. kävimme isommalla porukalla Kultaankoskella. Sieltä löytyy tällä vedenkorkeudella helppo ja varsin lempeä stoppari, jossa on hyvä harjoitella surffaamista. Virranlukutaitoni alkaa pikkuhiljaa kehittyä ja jonkinlaista oppimistakin tapahtunee koko ajan. Koskisessiomme ovat tyypillisesti olleet noin kolmen tunnin mittaisia. Loppua kohti voimat alkavat jo ehtyä ja virheiden lukumäärä kasvaa. Näin kävi nytkin. Viimeisen tunnin kuluessa tuli kaaduttua aika monta kertaa. Koleasta ilmasta huolimatta ohut märkäpuku riitti vielä niin hyvin, että sen päällä ollut ohut tuulianorakki sai kyytiä kesken leikin. Viime kesänä hankkimani suuritilavuuksinen laskupaatti alkaa tuntua jo varsinaiselta rantalaiturilta. Pienempää ja ketterämpää koskaria tekisi kovasti mieli.

Lounastauko Kultaalla!
Työviikko vierähti kokeita korjaillessa ja aamuisin sai jo raappailla auton tuulilasia. Hyytävän kylmä perjantai ei tehnyt säähän odotettua poikkeusta, pohjoistuuli oli jäisen pureva. Koska illaksi oli sovittu pooloharkat, sellaiset myös pidettiin. Seitsemän miehen voimalla kävimme tavoittelemaan keltaista palloa. Jos koskimelonta on rankkaa, on sitä kanoottipoolokin. Puolentoista tunnin uurastuksen jälkeen hiki virtasi kuivapuvun sisällä ja ilma ja vesi olivat jossain välissä muuttuneet hyytävästä miellyttävän lämpimiksi. Pelissä oli nyt jo hieman enemmän järkeä kuin edellisellä kerralla. Voimien huvetessa kapea poolokajakki kävi jälleen kovin kiikkeräksi ja melojan valppaus kärsi. Koska säännöt sallivat pallollisen pelaajan kaatamisen, tuli kajakin pohjaa näytettyä ainakin puolisen tusinaa kertaa. Taisi se kaatua pari kertaa muutenkin.

Valmiina taistoon!
Perjantai-illan pelin innoittamina sovimme seuraavana sunnuntaina lähtevämme Pernoonkoskille. Innosta piukeana puin kuivapuvun päälle jo kotona. Vajalle ajellessani auton mittari näytti auringossa lämpötilaksi +4. Osa porukasta odotti jo valmiina ja loput saapuivat hieman jälkeeni. Kaksi kajakkia katolla ja kolmas paksissa ohjastin auton Sittarännin alajuoksulle. Ennen puolta päivää kajakit olivat vedessä ja melojat ottivat alkulämpimiä Ruhanväärässä.

Ruhankoskessa oli hyvä harjoituspaikka

Pienen saaren länsipuolelta Ruhankoskesta löytyi tällä vedellä aivan mainio harjoitusaalto, jossa telmusimme varmaan tunnin verran ennen kuin jatkoimme matkaamme kohti ylävirtaa. Vähävetisen Torminvirran ensimmäinen stoppari vaikutti niin jyrkältä, että se vei laskuhaluni. Jouni ja Pekka kävivät laskemassa virran. Pienen otoksen perusteella pystyssäselviytymisprosentti oli 50. 

Loppureissusta rupesi jo vähän väsyttämään,
tässä poseeraa ms Merilevä
Tällä kertaa tuli tutustuttua moniin uusiin paikkoihin, jotka jäivät edellisellä Pernoon visiitillä väliin. Takaisinpäin kiersimme Vääräkoskea pitkin. Matkan varrella oli useita mielenkiintoisia kohteita, joissa olisi voinut viettää enemmänkin aikaa, nyt alkoi väsymys jo pikkuhiljaa painaa. En tiedä, otinko melonnan liian varovaisesti, mutta päivän ainoa kuperkeikka sattui vasta kotiinpäin mennessä Vääräkosken mutkassa puljaillessa. Uusi tuttavuus oli myöskin Sittaränni, joka ainakin näissä olosuhteissa oli ongelmaton laskea. Olipa kiva ja opettavainen reissu taas tälläkin kertaa. Nämä koskireissut ovat opettaneet runsain mitoin kajakinkäsittelytaitoja, joista on varmasti hyötyä myös tasaisella. Viikon kuluttua koittaa syysloma, toivon ennättäväni silloin vaihteeksi myös merellekin. Langinkosken laskeminen saanee jäädä ensi kesälle. Ilmojen vielä tästä kylmetessä merimelonta ottanee jälleen ykköspaikan ennen talven tuloa.

Tämä droidi lienee karannut Star Warsista


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti