- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

torstai 26. helmikuuta 2015

Meri tekee kiusaa

Harmaja tammikuun alkupuolella. Jääraja oli Kustaanmiekan kohdalla.

Kuluva talvi on ollut Etelä-Suomessa leuto ja vähäluminen. Saaristoa lukuun ottamatta koko Suomenlahti on pysynyt jäistä vapaana. Kotkan edustalla avovesiraja kulkee nyt helmikuun loppupuolella kiusoittelevan lähellä. Korkealta kalliolta tähystäessä näkee miten Mussalon sataman kärjessä ja heti lähisaarten takana välkkyy sininen meri. Kovien tuulten rikottua rannikon jäät, sopiva pohjoistuuli on jo pariin kertaan raivannut myös rannikkokaistaleen avoimeksi ja mahdollistanut melonnan parhaimmillaan jopa auringon paisteessa ja lämpötilan ollessa plussan puolella. Huonoksi onneksi tällaiset päivät ovat tietenkin sattuneet keskelle viikkoa, joten en ole päässyt niistä nauttimaan.

Kotkan saaren rannat tammikuun lopun harmaudessa. Avovettä näkyvissä.

Olin toivonut pääseväni vesille talvilomaviikolla. Ennusteen mukaan viikosta oli tulossa lämmin, mutta harmaa. Hiihtokelitkin alkoivat olla jo ohi. Edellisen viikonlopun kovat tuulet olivat rikkoneet haurastuneet jäät juuri sopivasti. Viikon 9 puoliväli näytti melonnan suhteen ennalta arvioituna oikein mainioilta. Jää oli pieninä lauttoina, jotka vallitsevat lounaistuulet olivat kasanneet Kotkansaaren rannoille ja Ruotsinsalmen suulle. Mussalon puoli oli täysin auki ja Jussinrannasta olisi hyvä hypätä kajakkiin. Aurinkokin saattaisi pilkistää. Olin pakannut kaiken valmiiksi ja kiinnittänyt kattotelineen kajakkia varten auton katolle. Mutta kuinkas sitten kävikään?

Mansikkalahti 26.2.

Tuuli kääntyi etelään ja levitti kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin rannat täyteen ajojäätä. Melonta jäi siis tällä erää haaveeksi. Kymijoelta olisi toki löytynyt avovettä heti Karhulan keskustassa, mutta mielessäni välkkyi merimaisema. Niinpä nielin pettymykseni ja hyppäsin polkupyörän selkään. Lähdin kevään ensimmäiselle lenkille naapurikaupunki Haminaan.

Kerrankin olisi kaivattu pohjoistuulta

Pientä lohtua maaelämään ovat toki tarjonneet perjantaiset uimahalliharjoitukset, joissa olen nyt puolen tusinaa kertaa onnistunut tekemään käsieskimon poolokajakilla. Tuskinpa tästä taidosta sen suurempaa hyötyä tulee olemaan, mutta on aina mukava oppia uutta.

Hamina on kaupunki

Helmikuun puolivälissä ilmestyi Sarah Outen:in ja Justine Curgenven:in hurjasta melontaretkestä kertova video Kayaking the Aleutians. Latasin filmin, katsoin sen pariin kertaan ja nautin merestä sekä karun kauniista maisemista. Hieman tämän jälkeen eksyin nettiä selaillessani naapurimaan sininauhamelojien sivuille, josta tilasin Jim Danielsson:in kirjan 100.000 kilometer i havskajak, missä aikuisena melonnan löytänyt kirjoittaja kertoo 24:n vuoden aikana suorittamistaan retkistä. Kirja on vasta alussa, mutta vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta. Virkamiesruotsilla yli 400-sivuisen teoksen lukeminen tulee kuitenkin ottamaan aikansa, joten palaan tähän aiheeseen luultavasti joskus myöhemmin.

Tämä mies on melonut pitkän matkan

Kaikenlaisia muitakin pikkukilkkeitä on lisäksi tullut hankittua tulevaa kesää ja kevättä varten. Näistäkin kirjoittelen hieman myöhemmin, samoin venenäyttelystä joskus tuonnempana.

Vaikka en vesille päässytkään, tänään on siinä suhteessa mainitsemisen arvoinen päivä, että käyttäjätilastojen mukaan tätä blogia on nyt luettu yli 10 000 kertaa. Palautetta on tullut joskus yllättäviltäkin tahoilta. Useat ihmiset, joille en sanallakaan ole hiiskunut harrastuksestani ovat kertoneet seuraavansa kirjoituksia ja pitävänsä niistä. Tällainen kannustaa jatkamaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti