- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

torstai 1. tammikuuta 2015

Missä vaiheessa kannattaa hankkia oma kajakki?

Kimmokkeen tähän tekstiin sain, kun selailin aikani kululuksi melontaan liittyviä nettisivuja ja -keskusteluja. Monessa niistä painotettiin, että kajakkeja on niin paljon erilaisia, että virheostosten välttämiseksi ennen ensimmäisen oman hankintaa on syytä kartuttaa kokemusta seuran kalustolla ainakin pari vuotta. Olen ehdottomasti eri mieltä!

Kunto- tai kilpakajakkia tuskin moni harkitsee ensikajakiksi. Kaksikot, surfskit ja kalastus- ym. erikoiskajakit voi tässä yhteydessä varmasti myös sivuuttaa, niillekin on oma selkeä käyttäjäkuntansa. Jäljelle jäävät voidaan karkeasti ottaen jaotella vaikkapa joki/koskikajakkeihin, rantaleluihin ja retki/merikajakkeihin. Valinta näiden kolmen ryhmän kesken ei voi olla kovin vaikeaa. Mökkirantaan kelpaa käytännöllisesti katsoen mikä tahansa ja loppu ratkeaa sen mukaan, viihtyykö virtaavan veden ääressä vai avoimimmilla selillä.

Ominaisuuksissa ryhmien sisällä on eroja, -suuriakin. Peruskurssin käyneellä melojalla on kuitenkin varmasti jonkinlainen käsitys, haluaako hän joelle laskupaatin vai sähäkämmän temppuvehkeen tai riittääkö tulevaisuudessakin päiväretki lähikaislikkoon vai onko tavoitteena pidemmät matkat mahdollisesti vaativissakin olosuhteissa. Seuralla on todennäköisesti muutama kajakki, joka miellyttää muita enemmän. Näiden kohdalla voi pohtia, miksi juuri tämä malli tuntuu paremmalta kuin muut.

Uusien retkikajakkien hinnat liikkuvat pääsääntöisesti tuhannen ja kolmen tuhannen euron välillä. Kalliimpien kajakkien hienostuneempia ominaisuuksia osaavat todennäköisesti kokeneemmat melojat arvostaa enemmän. Vastuuntuntoisella kauppiaalla on eduksi luoda luottamuksellinen ja pitkäaikainen asiakassuhde, tuleehan ostaja tarvitsemaan paljon muitakin tarvikkeita harrastuksensa alkumetreillä. Kauppiaan intresseissä tuskin on myydä kenellekään sopimatonta kajakkia. Yksityisen myyjän kanssa toimien asia voi olla toisin, toisaalta hinta käytettyjen markkinoilla on sitten yleensä pykälää edullisempi.

Kun joku tai joitakin mieleisiä vaihtoehtoja on kartoitettu, netistä löytyy pilvin pimein käyttökokemuksia, mielipiteitä ja testejä. Näitä lueskelemalla ja kokeneempia haastattelemalla voi vielä miettiä mille ominaisuuksille itse antaa suurimman arvon. Jos käy tuuri, joltain seuran melojista löytyy vastaavan kaltainen kajakki, tai kauppias voi järjestää mahdollisuuden koemelontaan. Täytyy kuitenkin pitää mielessä, ettei yksi lyhyt lenkki kesää tee. Monelle tavalliselle tai vähemmän kokeneelle harrastajalle koemelonta toimii lähinnä uskon vahvistamisena. Kunnollinen perehtyminen vaatisi niin pitkän ajan, ettei sellaiseen ole käytännössä koskaan mahdollisuutta. Sitten vain täytyy luottavaisesti latoa rahat tiskiin ja viedä kajakki kotiin. Samalla kertaa on hyvä hankkia juuri tähän yksilöön napakasti istuva ja kunnollinen aukkopeite, eikä oman melan, liivien ja turvavarusteiden merkitystäkään ole syytä vähätellä, puhumattakaan tarkoituksenmukaisesta vaatetuksesta. Mikäli budjetissa vain on varaa, kannattaa satsata laatuun, koska halvimmat tuskin tyydyttävät kovin pitkään. Melan valinta tosin voi olla vieläkin hankalampaa kuin itse kajakin.

Kaupanteon jälkeen voi sitten toden teolla ruveta harjoittelemaan yhteiselämän pelisääntöjä ja totuttelemaan uuden kajakin ominaisuuksiin niin myötä-, kuin vasta-aallossakin. Viikkojen kuluessa särmät hioutuvat ja oikeat säädöt löytyvät niin, että parhaassa tapauksessa kajakki tuntuu pian mukavalta kuin vanhat farkut. Lainakajakkeja ei enää tee mieli edes vilkaista. Järkevästi suoritettu hankinta tuskin voi mennä kovin pahasti pieleen. Mahdolliset pienet puutteet uudessa kajakissa unohtuvat nopeasti ja persoonallisiin piirteisiin tottuu ajan kanssa. Kilometrien karttuessa mieli voi tosin muuttua ja arvo-asteikossa nousevat edelle toisenlaiset ominaisuudet, mitkä aluksi tuntuivat tärkeimmiltä. Tämä tuskin on kajakin vika, vaan pikemminkin melojan kehittymistä ja kasvamista. Ei sen takia ensin pidä paria vuotta kärvistellä ja miettiä päätä puhki kaikkia mahdollisia ja mahdottomia vaihtoehtoja.

Jos kuitenkin myöhemmin paljastuu, ettei hankinta jostain syystä tyydytäkään, ei asiaa kannata jäädä liikaa suremaan. Nythän on saatu arvokasta kokemusta ja vaatimukset ovat tarkentuneet. Hyvin pidetylle tuoreelle kajakille löytyy varmasti myös uusi omistaja, tai sitä voi yrittää tarjota vaihdossa uuteen. Tappiota luonnollisesti tulee jonkin verran, mutta kokemus todennäköisesti on ollut tämän arvoinen. Omalla kajakilla on saatu melonnasta paljon enemmän irti kuin alati vaihtuvilla ja vaihtelevassa kunnossa olevilla lainavehkeillä. Alituiseen muuttuvat olosuhteet tarjoavat aivan riittävästi haastetta melonnan opiskeluun ilman, että asiaa koko ajan sotketaan vaihtelemalla eri tavoin käyttäytyviä välineitä.

Omassa kajakissa on sellainenkin hyvä puoli, että sen voi milloin vain ottaa mukaan minne ikinä tahtoo ja meloa kuten haluaa, mikäli vain saa ratkaistua mahdolliset kuljetus- ja säilytyspulmat. Tällöin potentiaalisia melontamahdollisuuksiakin tarjoituu huomattavasti enemmän.

Tällainen varustearsenaali paljastui kajakkini uumenista tyhjentessäni sitä talveksi

Tyhjentäessäni omaa kajakkiani melontakauden päätyttyä, hämmästyin, millaisena tavaravarastona se on kesän mittaan saanut toimia. Istuimen takaa löytyi sieni, hinausvyö, köyttä ja säämiskä sekä tietenkin melakelluke. Takakannella olen säilyttänyt pumppua ja päivälokeron pohjalla avaruuspeitettä, monitoimityökalua, valoa, teippirullaa, pähkinäpussia, sadeviittaa, kemiallisia lämpöpussukoita, sydvästiä ja tulentekovälineitä. Kesällä siellä on pysyvämmin majaillut myös hellelakki, aurinkorasva, aurinkolasit ja puolen litran avaamaton vichypullo. Keulakannella löytyi kiinnitettynä kompassi, naskalit, kello ja melan karkunaru. Keulaluukussa on toisinaan ollut vuodenaikaan sopivat vaihtovaatteetkit valmiina vesitiiviiseen pussiin pakattuina. Paikasta toiseen siirryttäessä nämä varusteet ovat siirtyneet kajakin mukana kätevästi auton katolla uusiin maisemiin. Vajassa seisovassa kajakissa olen myös säilyttänyt melaa, aukko- ja sokkopeitettä sekä omia pelastusliivejä ja joskus varamelaakin. Lainakajakkia käyttäessä olisin joutunut kuskailemaan näitä varusteita edestakaisin ja vesille lähtö olisi aina alkanut säätöjen sovittamisella ja sitten välttämättömien varusteiden lastaamisella. Nyt olen voinut nostaa käytännöllisesti katsoen kajakkini suoraan vajasta veteen.

Melojana olen vielä täysi raakile. Oman ensikajakkini Perception Essencen hankin puolitoista vuotta sitten. Nyt olen melonut sillä noin 1700km ja olen hankintaani edelleen tyytyväinen. Syrjähyppyjä lähinnä Artisaniin on tullut ehkä parin- kolmensadan kilometrin verran. Ilman omia välineitä olisin olisin jäänyt montaa hienoa kokemusta vähemmälle. Hankkiessani kajakkiani minulla oli toki muitakin vaihtoehtoja. Harkitsin mielessäni mm. P&H Scorpiota, Wilderness Systems Tempestiä, Point 65 Sea Cruiseria, Willy Barentsia sekä käytettyä Artisania. Uskon että olisin ollut minkä tahansa näistä kanssa valintaani yhtä tyytyväinen ja samassa tilanteessa kuin nytkin. Parhaillaan pähkäilen, olisiko mahdollisesti Tiderace Xplore minulle mukava menopeli seuraavaksi kesäksi, vai tarvitsenko uutta kajakkia ylipäätään mihinkään. Toisaalta kajakin vaihtaminen tässä vaiheessa voisi harrastuksen eteenpäin menemisen ja oman kehityksen kannalta olla hyväksikin...

Ensimmäinen askel oli kuitenkin ajoissa tehty. Hankin oman kajakkini harrastuksen varhaisessa vaiheessa vain muutaman kymmenen melontakilometrin kokemuksella ja suosittelen vastaavaa kaikille muillekin toden teolla melonnasta kiinnostuneille. Mitään haittaa asiasta ei ole ollut, ainoastaan hyötyä. Harrastuksesta saa paljon enemmin irti omilla tutuilla välineillä. Oma kajakki sitouttaa ja harrastus saa ryhtiä sekä tulee tavoitteellisemmaksi, kun uhratuille euroille tulee alitajuisesti haettua vastinetta lähtemällä iltalenkille, vaikka telkkarista tulisikin juuri mielenkiintoista ohjelmaa. Vanhaa kymiläistä sananlaskua mukaillen: "Jos ei melomaan lähdetty, melomatta jäi." Vastoin vallalla olevia ajatuksia pidän omien välineiden hankintaa jo harrastuksen alkuvaiheessa hyvinkin perusteltuna heti, kun on ilmeistä, että vesille on tarkoitus lähteä vähäkään useammin kun vain muutamana aurinkoisena kesäpäivänä.

1 kommentti:

  1. Hyvää pohdintaa. Vaikka useimpien melontaoppaiden ja -ohjaajien mielestä aluksi kannattaa käyttää seurojen kalustoa, olen sinun kanssasi täsmälleen samaa mieltä. Oma kalusto tuo vapautta lähteä ja liikkua. Hankinta ei ole niin iso, etteikö sellaisen voisi tehdä muutaman vuoden kuluttua uudelleen. Hyvä fillari maksaa lähes saman verran.
    Ensimmäinen muovinen peruskajakkini meni parin vuoden kuluttua myyntiin. Nykyinen merikajakki on ollut käytössä kuusi vuotta. Mieli teksi uutta, tosin nykyinenkin on ihan riittävä ja sopiva. Kokeilen aina tilaisuuden tullen erilaisia kajakkeja, joiden käyttökokemuksista kirjoittelen silloin tällöin blogissani.
    Tiderace Xplore on yksi ehdoton suosikkini retkimelontaan. Sattuneesta syystä :-)

    VastaaPoista