- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Repoveden retkikunta

Lauantai-iltana pirahti puhelin, joukko melojakavereita olisi lähdössä seuraavana päivänä Repovedelle. Kiinnostaisiko liittyä mukaan? Olin juuri lähdössä elokuviin ja lupasin harkita asiaa. Tulkitsin vaimon hiljaisuuden myöntymisen merkiksi ja leffan jälkeen löysin itseni ostamasta eväitä.


Aamulla fillaroin vajalle kahdeksaksi kajakkeja pakkaamaan. Retkikuntamme vahvuudeksi tarkentui kuusi henkeä. Kahdella autolla ja yhdellä peräkärryllä suuntasimme kohti pohjoista. Ennen kymmentä olimme Lapinsalmen kajakkilaiturilla ja puolta tuntia myöhemmin pääsimme matkaan.


Reitiksemme valitsimme päivämatkaltaan sopivan Kivisilmän kierroksen. Verkkaisesti melomalla ja kaksi maataukoa pitämällä saimme 21km:n reittiin kulumaan valtosan lokakuisen päivän valoisasta ajasta.




Aluksi suunnistimme kaakkoon Kettulossin ohi kohti Tuuhansalmea. Täältä jatkoimme Kivisilmän sillan ali kivisen Luujärven kautta puolitoistakilometriselle Hirvenpäänjoelle. Aamupalasta alkoi olla jo sen verran aikaa, että päätimme pitää kunnon lounastauon. Sopiva paikka tälle löytyi Majasaaren kiertämisen jälkeen Määkijän taukopaikalta. Makkara maistui ja juttu lensi. Aika moni patikoija poikkesi matkallaan samoille tulille.


Taukopaikalta lähtiessä toisia odotellessani aloin kikkailla rannan läheisyydessä. Kokeilin miten pystyssä olevalla melalla sivuttain melonta vielä onnistuisi. Lopulta löysin kriittisen pisteen, mela haukkasi ja kajakki kiepsahti ympäri. Yritin eskimolla pystyyn, mutta melan lapa oli huonossa asennossa ja minulla keuhkot tyhjät ja nenä täynnä vettä. Katsoin viisaimmaksi poistua kajakista ja hinata sen uiden takaisin rantaan. Silmälasit päätyivät pohjaan, mutta onneksi olin tyynestä kelistä huolimatta laittanut aamulla kuivapuvun ylle. Selvisin siis itse kaputista täysin kuivana. Pipon vaihdon ja kajakin tyhjentämisen jälkeen olimme taas valmiit jatkamaan matkaa.


Ohitimme pian lähtöpaikkamme ja meloimme Lapinsalmen riippusillan alitse Löppösen luolaa ja kalliomaalauksia katsomaan. Jälkimmäiset eivät asiaan perehtymättömälle oikein auenneet. Suuntasimme Kuutinlahdelle, jonka pohjukassa pidimme retken toisen maataukomme. Söimme eväitä ja tutustuimme Kuutinkanavaan. Väsymyskin alkoi ilmeisesti jo hieman painaa sillä jutut alkoivat mennä jo melko hervottomiksi. Paluumatkalla Mustalamminvuoren näkötorni olisi houkuttanut, mutta päivän lyhyys sai meidät kiirehtimään. Hämärä laskeutui heti, kun olimme saaneet pakattua kajakit peräkärryyn.


Vaikka päivä oli tyyni, rannat lähellä ja ilma lokakuisen harmaa, oli tämä retki merimelojalle melkoinen elämys. Reitin varren maisemat vetivät useamman kerran porukan sanattomiksi. Tämä oli erilainen, mutta ei varmasti hullumpi melontaretki ja tapa viettää syksyistä sunnuntaita.

1 kommentti:

  1. Varmaankin makean veden vastus oli juuri sen verran erilainen, verrattuna Kotkan edustan "suolaveteen", että pääsi yllättämään sinut ja siksi tuli lipat kikkaillessa? ;-)

    VastaaPoista