- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Vuoden paras reissu

”Sinä vuonna ei talvea tullutkaan
vaikka lehdetkin tippuivat puista
Emme menneet lammelle luistelemaan
kuin muistat lapsuutes joulukuista…”

Onko nyt oikeasti tammikuu?
Melontakausi 2014 tuli virallisesti avatuksi loppiaisaattona 5.1. Epävirallisestihan se oli avattu jo paria päivää aiemmin uima-altaassa. Ennusteen mukaan sää näytti mukavalta, mutta ilmojen haltija oli aluksi toista mieltä. Hetki ennen lähtöä taivaalta ropisi vettä varsin reippaasti. Onneksi sade ehti juuri sopivasti laantua kello yhdeksitoista ja reilua tuntia myöhemmin aurinkokin ilmestyi naamaa kuumottamaan. Tämän parempaa keliä ei tammikuussa voi enää toivoa.

Merta päin kalenterista välittämättä. Esko testaa uutta kajakkia.
Meitä oli kaikkiaan kuusi henkeä reissussa. Suunnistimme kohti Maijansalmea ja oikaisimme Lehtisen ja Maijansaaren välisestä kanaalista. Pienen pähkäilyn jälkeen päätimme suunnistaa Äyspään rantoja pitkin Niinilahteen tauolle. Lahden pohjukassa nousimme maihin nauttimaan eväistä ja hienosta kelistä. Rannalta löytyi myös meren tuoma vanha reimarin kori. Ikävä kyllä se osoittautui liian isoksi kajakilla kuljetettavaksi. Siitä olisi saanut oivan koristeen portinpieleen. Tauon jälkeen meloimme Hevossaren salmen kautta takaisin Metsolaan. Salmessa uudenvuodenpäivänä ollut jää oli sulanut joten sen läpi pääsi ilman naskaleita.
 
Tauolla Niinilahdessa
Palattuamme Metsolaan autossa odotti hiljattain valmistunut grönlantilaismelani koemelontaa. Olin sitä pari kertaa uimahallissa uittanut ja kikkailemisessa kivaksi todennut. Allas on kuitenkin liian lyhyt, jotta varsinaisista melontaominaisuuksista saisi minkäänlaista kuvaa. Niinpä koppasin melan matkaani ja lähdin vielä kiertämään muutaman kilometrin lenkin.

Värityksensä puolesta mela sopii hyvin ympäristöön
Pienen alkuhämmennyksen jälkeen grönlantilaismela osoittautui varsin mainioksi, joskin hyvin erilaiseksi tuttuun eurooppalaismelaan verrattuna. Mela pakotti matalampaan ja etukumarampaan asentoon kuin olin tottunut. Minun piti siivota pähkinäpussi ja juomapullo etukannelta, jotten olisi huitaissut niitä mereen. Koko veto täytyi suorittaa matalana etukantta viistäen kädet hieman koukussa ja yläruumista puolelta toiselle kääntäen ja samalla ehkä aavistuksen sivulta kauhaisten. En tiedä, onko kyseinen tyyli oikea, mutta se tuntui luontevalta ja ainakin etäisesti muistutti sitä, mitä olen videolta nähnyt. Kapeaa melaa ei kannattanut runtata veden läpi voimalla. Näin tekemällä seurauksena oli vain iso kärkipyörre ja tehon menetys. Kevyesti peukalolla ja etusormella varren päistä kiini pitäen ja kolmella muulla sormella hienovaraisesti lavan kulmaa säätäen melan sai soljumaan vaivattomasti ja hyvin kohtuullisella voimalla veden läpi. Tätä täytyy päästä harjoittelemaan vielä lisää. Alkuvedot ainakin tuntuivat innostavilta. Rantaa kohti meloessani mieleeni putkahti lyhytvartisen myrskymelan veistäminen varamelaksi tulevaa kesää varten.

Päivän valoisa hetki oli pian käytetty ja rantauduttuani klo 15.30 alkoi jo hämärtää. Sports Tracker näytti kuljetuksi matkaksi 19km. Loistava alku uudelle melontakaudelle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti